Juhannus 2017

 

Vietin juhannusta kahdessa paikassa. Ensin poikaystäväni ystävän mökillä ja sitten toisena päivänä tätini luona.

Ammuin ensimmäistä kertaa millään aseella (jos ei lasketa nallipyssyä, jonka omistin 5-vuotiaana). Olen aika nössö tällaisissa jutuissa, vaikka kyseessä olikin ilma-ase, niin mua jännitti ja pelotti. Jokainen laukaus osui kuitenkin tauluun. JES!! 

Vaikkei yhtään laukausta mennyt ohi, niin muut lajit eivät menneet niin hyvin turjanaisissa, että voitto olisi irronnut. Yksi laji, karjalanpiirakan tekeminen meni multa yllättävän hyvin ja olinkin siitä melko ylpeä. Osasin rypyttää tosi hyvin ja yli omien odotusten. Oon käsitöissä ja kaikessa näperryksessä niin surkea, että ala-asteella rättikässän tunneilta jäin tukiopetukseen. Äidin puolelta suvussa niin käteviä naisia, että hyvä kun tyttärekseen uskoi. Siksi tämä yksi parhaiten rypytetyistä karjalanpiirakoista oli yllättävää!

Aika kului niin nopeasti ja oli niin hauskaa, etten käynyt koko juhannuksena edes saunassa. 

 

 

Seuraavana päivänä juhlittiin mun serkun valmistujaisia. Samalla nostettiin malja myös ensi viikolla pyöreitä täyttävälle kummisedälleni sekä peruskoulusta valmistuneille serkulle ja pikkuserkulle.

Launtaina meidän suvun ”Mariat” kolmessa polvessa olivat viimeisinä pystyssä – minä, äitini ja mummuni. Naapurista saapui mies kitaran kanssa meille musisoimaan ja me innostuttiin laulamaan kokon vieressä aamun pikkutunneille asti. Siinä oli kyllä kesäfiilistä! En edes muista milloin olen viimeksi laulanut kitaran säestyksellä iltanuotiolla, varmaan rippileirillä.

Heiluteltiin lanteita suvun kesken Robinin Hula hula -kappaleen tahtiin kuitenkaan osallistumatta #hulahulasuomi-haasteeseen.

Aika paljon tapahtui taas yhtenä viikonloppuna. Eikä menoa ja meininkiä ainakaan puuttunut. 

<3 pus och kram 
bansku