Miten ruotsalainen koulu on ”pehmeä”?

Folkhögskolan on ilahduttanut ja ihmetyttänyt sen ”pehmeydellään.” Koulussa vaaditaan paljon, mutta samaan aikaan ilmapiiri on hämmästyttävän inhimillinen. Pehmeys on mielestäni juuri sitä inhimillisyyttä. Koulun alkaessa pohdittiin omaa jaksamista ja miten mahdollisesti sovittaa koulun työn kanssa yhteen. Täällä voi hyvin myöntää, ettei se ole aina helppoa eikä aina tarvitse jaksaa. Tämä oli mulle uutta. Voi olla, että olen itse pitänyt itsestäänselvyytenä korkeakouluopintojen ohessa töissä käymistä ja sitä, että nyt kuuluu jaksaa. Voi myös olla, ettei koulussa ole ikinä tuotu näin paljon oman jaksamisen arvioimista ja suunnittelemista esille. Pidän hyvänä, että oppii tekemään erilaisia asioita samaan aikaan ja oppii kestämään vähän painetta. Sitten taas toisaalta ei ole heikkoutta myöntää, että nyt on liikaa asioita tehtävänä. Päinvastoin se on fiksua.

Tehtiin koulussa puheita ja silloinkin ”pehmeys” korostui. Lähtökohta ei ollut saada ujoja ihmisiä änkyttämään väkisin mitään vain siksi, että kaikkien olisi ”pakko” saada suoritettua puhe tietyn arvosteluasteikon mukaisesti. Ensimmäinen tavoite ei ollut myöskään puheen arvosteleminen, vaan että tilanne olisi enemmänkin harjoitustilanne. Liikkeelle lähdettiin siitä, että jokainen pystyisi suorittamaan puheen ja jokainen saisi lähteä omista lähtökuopistaan. Annettiin mahdollisuus kehittää itsessään ominaisuuksia, joiden avulla pystyisi ylipäätään pitämään puheen. Annettiin ymmärrystä siitä, että toisille puhuminen vain on helpompaa ja kun taas toinen ei välttämättä nuku kahteen viikkoon ennen esitelmää. Keskusteluissa me jaettiin erilaisia pelkoja ja ajatuksia. Jaettiin kokemuksia, miten toinen on voinut päästä eroon esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelosta tai miten toinen on pystynyt pitämään puheensa pelosta huolimatta.

Pehmeyttä on myös ollut toisen kunnioittaminen koulussa. Siihen kannustetaan ja kun opettajien mielestä olemme käyttäytyneet toisiamme kohtaan kunnioittavasti, niin asiaa halutaan vaalia ja pönkittä. Näiden kokemusten kautta mulle on tullut pehmeän inhimillinen kuva tästä koulusta. Tämähän on vain mun kokemukseni. Mutta koulussa on luotu ilmapiiriä, jossa kaikkien olisi hyvä olla ja jossa omat pelot voitaisiin voittaa.

Mun sisko kommentoi viimeksi kun kirjoitin ”elämänviisauksista” seuraavasti: ”Tiesitkö, että oikeasti tutkimuksen mukaan elämänviisauksia jakavat ihmiset ovat normaalia tyhmempiä?”. Kun sun oma siskos sanoo sulle noin, niin haluan vain sanoa, että tän blogin tarkoitus ei ole olla mikään elämän viisauksien käsikirja, vaan mun blogi. Täällä haluan jakaa mun ajatuksia kokemuksistani ja fiiliksistäni. Siksi painoin julkaise-nappiakin, vaikka hyvin mahdollista on myös, että olen normaalia tyhmempikin. ;)

Pehmeetä viikonloppua kaikille!

<3:lla bansku