Me pohdittiin mun suomenkielisen kaverini kanssa hänen parisuhdettaan ruotsinkielisen kanssa, miten jollain muulla kuin omalla äidinkiellä kommunikointi vaikuttaa parisuhteeseen? Miten se vaikuttaa, että toinen puhuu äidinkieltään ja toinen taas ei? vaikuttaako nämä asiat edes?  Ainakin mun kaveri epäili kykyään tapella ruotsiksi kumppaninsa kanssa, jonka äidinkieli on ruotsi, koska kokee jäävänsä aina vähän alakynteen. Alakynteen jäämisestä kirjoittaa myös Ekwall ja Karlsson kirjassaan (kohtaaminen: kirja kulttuurieroista ja johtajuudesta) seuravaasti: ”toiseen kielipiiriin kuuluva on aina alakynnessä äidinkieltään käyttävän rinnalla.” Lopuksi mun kaveri heitti vielä ilmaan kysymyksen: ”olenko mä hänen kanssaan sellainen kuin olen oikeasti?”. Tällä hän viittasi siihen, ettei käytä omaa äidinkieltään parisuhteessaan.

Kysymystä voi olla hieman vaikeaa ymmärtää, jos ei ole kokemusta kaksikielisestä ympäristöstä. En nyt halua vähätellä kenenkään ymmärrystä mistään, mutta mun ainakin oli vielä kuukausi takaperin vaikea ymmärtää kysymyksen ”syvyyttä”. Siitäkin huolimatta, että  englanninkielisiä ystävyyssuhteita on tullut solmittua ja näissä vuorovaikutustilanteissa olen kokenut olevani sellainen kuin olen. Olen myös ymmärtänyt kielen olevan paljon muutakin kuin vain väline toisen ymmärtämiseen, kuten osa kultuuriamme. Silti tämä kysymyksen totuus on alkanut aueta mulle vasta nyt kun työkieleni on ollut myös ruotsi noin kuukauden verran.  Tämän kuukauden aikana olen tuntenut itseni vähän hölmöksi ja etäiseksi. Mahdollisesti siksi, että olen kokenut ilmaisun jäävän jotenkin ”vajaaksi”, koska ilmaisussa ei ole tunteita mukana. Ihan kuin se nainen joka puhuisi ei olisi minä, vaan se olisi vain pelkkää puhetta. Se on puhetta saada vain joku asia sanotuksi, jotta toinen ymmärtäisi.

Nämä ajatukset ja tunteet on vähän yllättänyt mut, koska oon ollut koulussa aina paljon vahvempi ruotsissa kuin englannissa. Se on todistuksessa ollut aina kaksi tai jopa kolme numeroa parempi kuin englanti. Ruotsin kieli on ollut mulle aina erittäin rakas ja mä olen tykännyt aina lukea kirjoja ruotsiksi. Miksi sitten koen yhtäkkiä tällä kielellä olevani paljon etäisempi kuin kielellä johon en ole niin paljoa tykännyt panostaa? Luultavasti siksi, että englantia olen käyttänyt säännöllisesti teini-ikäisestä lähtien. Sitä on tullut käytettyä myös tilanteissa, joissa on pitänyt ilmaista enemmän tunteitaan ja englannin kielen avulla olen myös rakentanut ystävyyssuhteita. Englanniksi olen siis pölissyt muustakin kuin mitä sulle kuuluu yleisellä tasolla.   Ruotsin kielen kanssa taas näin ei ole ollut ja olen vasta nyt kuukauden ajan käyttänyt ruotsia päivittäin.

Mä uskon, että englannin kielen aikaisempi aloitus ja tunteiden näyttäminen vuorovaikutustilanteissa on vaikuttanut siihen, että englanniksi ilmaiseminen on tuntunut ”enemmän minulta”. Sillä saattaa myös olla vaikutusta, että englantia käyttäessäni kieli ei ole ollut kummankaan äidinkieli, vaan molemmille osapuolille vieraskieli. Nyt taas ruotsia puhuessani se on usein toisen äidinkieli, jolloin ehkä koen olevani juuri siinä alakynnessä ja tunnen oloni vähän hölmöksi.

Kuka mä sitten olen puhuessani ruotsiksi? En oikeastaan vielä tiedä. Siitä olen kuitenkin varma, että puhumisen muttuessa sujuvamaksi alkaa myös oma identiteetti välittyä paremmin. Olen huomannut, että suomenkielisillä kavereillani, jotka ovat parisuhteessa ruotsinkielisten kanssa on kielenkäytössä mukana paljon enemmän sitä ”minuutta” kuin mulla. Varmasti osittain siksi, että he ovat tottuneempia ilmaisemaan omia tunteitaan vieraalla kielellä enemmän kuin itse olen.  Odotan innolla, miten tämä kehittyy ja milloin se alkaa tuntua omalta. Milloin tulee tunne siitä, että se oon minä, joka tässä nyt puhuu. Mitään stressiä tästä en aio ottaa, koska se tulee omalla painollaan. Enkä kyllä aio pelätä puhumaankaan ruotsia tai luopua rakkaudesta ruotsin kieltä kohtaan. 🙂

Haluan vielä siteerata loppuun Ekwallin ja Karlssonin kirjasta Suomalaista yritysjohtajaa, joka mielestäni kertoo asian ytimen:

”Kieli merkitsee enemmän kuin uskoisi. Sehän on kulttuurierojen perusta. Vaikka ruotsi ei minulle päivittäisenä puhekielenä tuotakaan vaikeuksia, en pysty ilmaisemaan ruotsiksi syvällisempiä tunteita.”

P.S Mun ukko kysyi tämän luettuaan:, millainen hän sitten on ruotsin kielellä, johon vastasin:”tönkkö ja tökerö”. Lopuksi hän sitten vielä lisäsi ”niin ja ehkä vähän yksinkertainenkin” 😀 haha, mulla on kyllä vähän sama fiilis itselläkin!

<3: lla Bansku