Nyt on folkhögskolanin vuoden opiskelut saatu päätökseen. Vuoden opiskeluiden jälkeen ihmettelen, kuinka paljon sain paiskia töitä koulun eteen. Ihmettelen myös sitä, miten sain pidettyä pääni kylmänä vuoden ajan. Folkhögskolanista saatiin vain yksi numero tällä viikolla. Tähän asti on pitänyt uskoa itseensä ja antaa kaikkensa. Sen jälkeen ei ole voinut kuin toivoa sitä parasta arvosanaa, jota lähdettiin tavoittelemaan. Siitä en tosin ole uskaltanut unelmoidakaan kun Ruotsin yliopistohaun opinto-ohjaaja mulle kertoi, ettei näitä numeroita jaeta kuin tietty määrä ja että se on vain kovan työn tulos..

Vuoden jälkeen ymmärrän koulun vieneen mut täysin mukanaan ja vuosi on eletty tämän koulun ehdoilla. Mä olen erittäin hyvä uppoutumaan joihinkin asioihin, mutta onneksi kaikki on tehty intohimolla ja tulevaisuudesta unelmoiden.  Alusta asti olen ollut niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta, että motivaation kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Olin ensimmäinen suomenkielinen koulussa ja onni oli, että muhun uskottiin kielihaasteista huolimatta alusta asti. Tästä syystäkään en halunnut tuottaa pettymystä, koska usko muhun oli korkealla.

Vuoden jälkeen voin todeta, että

… olen paljon parempi kirjoittamaan ruotsiksi ja englanniksi.

… olen avannut luokkakavereiden silmiä suomalaisuudesta sekä meidän kulttuuri- ja yhteiskuntaeroista.

… mulla on paljon parempi ymmärrys ruotsalaisesta yhteiskunnasta, historiasta ja kulttuurista. 

… viikoittaiset kirjalliset tehtävät ovat tehneet musta paljon paremman kirjoittajan ja tekstejä on helpompi jäsennellä.

… olen paljon analyyttisempi, koska ruotsalaisen tavan mukaisesti koulussa ei anneta lähes mitään valmiina, vaan oppilailta odotetaan erittäin paljon innovatiivisuutta.

… keskustelut ruotsalaisten kanssa on opettanut keskustelemaan ja kyseenalaistamaan asioita asiallisesti.

… olen saanut joka viikko opettajilta rakentavaa palautetta, joka on auttanut kehittymään.

… mulla on parempi usko itseeni.

Muistan kun 10 vuotta sitten istuin iskän kanssa Svenska samskolanin hakutilaisuudessa ja halu ruotsinkieliseen lukioon oli kova. Lopulta päätettiin yhdessä, että toteutan ruotsinkielisiä unelmia myöhemmin ja käyn lukion suomeksi. Olen välillä miettinyt miten mun elämä olisi mennyt, jos olisin käynyt ruotsiksi lukion. Turha jossitella, koska lopulta uskon, että asiat meni kuin niiden piti. Se päätös on kasvattanut tahtoa toteuttaa unelmia myöhemmin ja kirkastanut päämääriä. Kielen kanssa olen tehnyt päämäärätietoisesti töitä ja uskonut lopussa kiitoksen seisovan. Nyt monen vuoden työ palkittiin sillä parhaimmalla arvosanalla folkhögskolanissa eli ”lukiossa”. Se on paras kiitos kovasta monen vuoden työstä. Tämä ei tullut helpolla ja siksi se tuntuukin niin hyvältä.  Niin hyvältä, että taas onnen kyyneleet valuvat pitkin poskia ja kysyn taas itseltäni teinkö tän oikeasti?

Nyt mä uskon uusiin mahdollisuuksiin ja siihen, että kova työ palkitaan joskus. Menee siihen siten se kymmenen vuotta tai vähemmän.

<3:lla bansku

(kirjoitettu 06/2016)