Opiskelen Folkhögskolanissa yhteiskuntaoppia, historiaa, ruotsia ja englantia. Moni on sanonut mulle kuinka hyvät valmiuteni tähän kouluun on. Sehän on ihan totta, olen opiskellut jo ruotsiksi yliopistossa kursseja, valmistunut ammattikorkeakoulusta ja kieleni on hyvä. Silti olen kokenut tämän haasteelliseksi, koska ruotsalaisesta näkökulmasta opiskeleminen on mulle uutta. Hämmästyneitä reaktioita on tullut myös siitä, miksi lähdin ammattikorkeakoulun jälkeen toisenasteen kouluun. Itselleni mun ei ole tarvinnut selitellä ratkaisua, sillä mulle ei ole väliä millä tasolla opiskelen, jos menen kohti unelmiani ja tavoitteita.  Mun opiskelutaustasta on ollut paljon apua mutta on ollut totuttelemista uuteen opetustyyliin ja ruotsalaiseen näkökulmaan. Vaikea sanoa, miten tähän kouluun olisi voinut valmistua muuten kuin kielellisesti, kehittämällä kriittistä ajattelua ja pysymällä kartalla maailman tapahtumista.

Viimeksi kun opiskelin, niin luin muutaman kirjan per kurssi, kävin luennoilla ja lopuksi suoritin tentin. Nyt kaikissa oppiaineissa on viikottain vaihtuvat aihepiirit, joista keskustellaan paljon ja tehdään tehtäviä.  Meillä ei ole kirjoja, vaan oppimateriaalina on artikkeleita ja videoita, joista ei valitettavasti kauheasti ole apua keskusteluihin, vaan täytyy itse myös pohtia paljon asioita. Välillä on sellainen olo että meneeköhän tämä nyt ihan mönkään. 😀 Keskusteleminen ei yllättänyt, koska ruotsalaisen diskuteerauskulttuuri oli jo minulle tuttu. Silti se aina vähän yllättää, miten asioista jaksetaan vääntää. 😉 Yllätyin siitä, että tehtävät tehdään viikottain ja ensi viikon tehtävistä ei ole ikinä tietoa. Se on ollut mulle vaikeeta, koska kaipaan järjestelmällisyyttä opiskeluihin. Esimerkiksi sisällysluettelon jatkuva silmäily on tärkeää mulle, jotta ymmärtää missä mennään ja miten jokin asia liittyy kokonaisuuteen.

Keskusteluissa on vaikeita ja herkkiäkin asioita.  Se on yllättänyt mut. Vaativaa on ilmaista itseäni loukkaamatta ketään ja niin, että ruotsalaiset ymmärtävät sanomani niin kuin haluaisin. Lisäksi etäkoulu tuo tottakai viestintään myös omat haasteensa, koska tekstistä voi helposti ymmärtää väärin.Tällä viikolla meillä on teemana rikos ja rangaistus.  Keskustellaan esimerkiksi naisista, jotka rakastuvat rikollisiin, Ruotsin rangaistuskäytännöistä, raiskauksista ja esintyykö ihmisten erottelua ruotsissa sekä miten sitä pystyttäisiin parantamaan/ehkäisemään.  Ollaan keskusteltu paljon kansainvälisistä kriiseistä, kuten pakolaiskriisistä.

Mulle on ollut aivan uutta pohtia  asioita ja kysymyksiä Ruotsin näkökulmasta ja kuulla ruotsalaisten mielipiteitä, niin politiikasta kuin historiastakin. Nautin siitä ja olen äärimmäisen iloinen tästä mahdollisuudesta, joka auttaa tarkastelemaan maailmaa taas vähän eri silmin.  Mulla ei ole täällä niin vahvoja näkökulmia politiikassa kuin Suomessa ja  sen takia opiskelu on vaatinut multa perehdytystä asioihin, jotta osaisin perustella mielipiteitäni paremmin. Olen halunnut tuoda suomalaista näkökulmaa esiin koulussa ja  kertoa, miten tietty asia toimii Suomessa tai miten itse ajattelen asiasta suomalaisena. Se on ollut tervetullutta, uutta  ja olemme saaneet mielenkiintoisia keskusteluita.

Summasummarum: Ikinä itsensä parempi ilmaiseminen, kielten oppiminen ja näkökulmien laajentaminen ei mene hukkaan.  Olen myös aidosti innostunut tästä koulusta. Olen koukussa ruotsalaisten kanssa keskustelemiseen ja ongelmaksi on koitunut se, etten pysty lopettamaan. Toisaalta parempi näin ettei ainakaan ole motivaation puutetta. Korkealla motivaatiolla kun pääsee varmasti parempiin tuloksiinkin!

<3:lla Bansku

(kirjoitettu aiemmassa blogissa 08/2015)