Mahtavaa sunnuntaita!

Hieman on taas venähtänyt tekstin julkaisu. Kiirusta on pukannut. Kauhealta tuntuu sanoa, että kaikki voima on mennyt taisteluihin sekä asioiden läpi puskemiseen. Sellaista se on tässä maassa, yrittäjäksi ryhtyminen meinaan. Ja se on tämän päivän aihe! Niin paljon kutkuttanut tästä aiheesta kirjoittaminen, nyt on oikea aika.

Aloitetaan ihan alusta! 

Keväällä tuli siis käytyä yrittäjyyskurssi, jolle pääseminen jo itsessään oli ihme, koska tämäkin oli erittäin haasteellista meinasi usko jo tuolloin loppua! Onneksi en kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoin valitsemallani tiellä, yrittäjön tiellä. Kaikkea mahtavaa tuli matkaan napattua tuolta kurssilta. Kurssin jälkeen kaikki näytti olevan valmista, olisin pian oikeasti yrittäjä. Vain viralliset paperit eteenpäin ja niissähän ei siis menisi kauaa, niin luvattiin. Aivan upeaa olla nuori ja innostunut itsensä työllistäjä, kun sitten ensin alkaa juoksutus sekä kyykytys Uusyrityskeskukselta (niille, jotka eivät tiedä tämä palvelu on alottavia ja jo yrittäjänä toimivia varten. He siis neuvovat ja ohjaavat). Sain valehtelematta viisi kertaa juosta joko paikan päällä tai lähetellä perusteluja. 

”Et ole soveltuva yrittäjäksi” 

”Varaudu siihen, että sinua ajatellaan pedofiiliksi.”

”  Oletko ajatellut ihan päivätöitä tai vain koulua?” 

”Et tule saamaan starttirahaa tms ”

”Luuletko tosiaan, että pystyt noinkin toimivaan ja tuottavaan yirtystoimintaan?”

Tällaisia juttuja heittivät siis ”yritysalan ammattilaiset”. Totuushan nyt oli se, että minulla oli ja on vedenpitävä Liiketoimintasuunnitelma, laskelmat ja suunnitelma tulevaisuuteen. Oma kokemukseni sekä näkemykseni ja yhteistyöverkostoni on tarpeeksi kattava. Yrittäjä ei ole yrittäjä, jos hän ei halua kehittyä. Niinpä myös minä haluan lisätä ammattitaitoani, tietenkin, tulevaisuudessa. 

Tähän vaiheeseen olikin vierähtänyt jo todellinen tovi, yritykseni piti alun perin olla pystyssä HEINÄKUUSSA. Tuossa vaiheessa mentiin jo miltei elokuussa. Yksikään täysjärkinen ei olisi jatkanut, mutta minä jatkoin. Olin päättänyt saada sen mitä haluan ja mitä minulle kuuluu. Niinpä jatkoin asioiden eteenpäin viemistä, monia kymmeniä sähköposteja, tapaamisia, maraton-puheluita jne myöhemmin Uusyrityskeskus näytti vihreää valoa ja ajattelun, että vihdoin!! 

Seuraava etappi olisi vain enää todella yksinkertainen ja nopea, muodollinen. Paperit sisään ja starttiraha hyväksytty. Näin siis jos olisimme missä vain muualla ja siellä olisi samanlaiset etuudet. Ei mennyt purkkiin tämäkään. Uusyrityskeskuksesta annettiin myönteinen vastaus ja yleensä (noin 90% tapauksissa) tämä riittää te-toimistolle, joka tähän luottaen tekee virallisen myönteisen starttirahapäätöksen. 

Ei siis tietenkään mennyt näin kohdallani, monia todistuksia osaamisestani, vielä useampia noin tunnin puheluita ja miltei kuukautta myöhemmin olin kuitenkin taistellut läpi harmaan kiven ja saamassa myönteistä vastausta. Vielä viimeistä epäilyä osaamistani kohtaan, ajattelin, ettei näin oikeasti voida kohdella ketään! No kyllä vain selkeästi voitiin.

Naurettavinta tässä oli vielä se, että päivän aikana minulle saattoi soittaa useampi eri henkilö samasta virastosta, jokaisella oli täysin erilainen ”tieto” samaan asiaan. Ja jokainen heistä kumosivat edeltäjänsä. He kulkevat keskuudessamme nimellä; yritysmaailman neuvonnan ammattilaiset.

Tässä vaiheessa mentiin jo syyskuussa ajallisesti. Eli voitte itseä laskea paljonko oltiin aikataulusta jäljessä. Seuraavaksi vuorossa nimen ja y-tunnuksen rekisteröinti, joka Suomessa maksaa ja edellyttää jälleen  lomakehelvetin läpikäymisen. Jos yrityksen aikoo perustaa Suomeen niin varaudu helvetilliseen lomakkeiden täyttöön, josta voisi mielestäni miltei valtio jo maksaakkin meille yrittäjille, koska se vie aivan tajuttomasti aikaa ja syö kapasiteettia. Kuitenkin ollessaan pakollista, jos tänne verotuksen lintukotoon haluaa yritystään perustaa.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että nimeä joudutaan vielä vaihtamaan, koska se on jo käytössä, siis ”käytössä”. Tämäkin asia oli hyvin vaikea selvittää, koska kaksi ihmistä neuvoi etsiä tietoa aivan väärästä paikasta, vaikkei tieto edes ole julkista. Nimi oli rekisteröity tavaramerkiksi, jota omistava yritys ei edes käytä. Tällekkin pitäisi olla jokin rajoitus, että jos nimi on rekisteröity, muttei xx -aikana käytössä se vapautuu uudelleen. Ilman kiirehdintäpyyntöä ja toistamiseen tietojeni lähettämistä, aikaa kuluisi varmaan tuplat mitä nyt pitäisi enää kulua. 

Verotus ja hallinnolliset paperihelvetti -asiat yritysmaailmassa vaativatkin jo sittennihan oman postauksensa. Nyt ensimmäisen yritykseni perustamisen miltei läpikäyneenä voin vain todeta, että jos olet ajatellut perustaa yrityksen niin älä nyt Suomeen ainakaan perusta. Vaikka kuinka olen isänmaallinen ja arvostan Suomea, sen luontoa ja monimuotoisuutta on valitettavasti todettava, että yritysmaailmassa hilaamme vuosikymmeniä perässä. Nyt paljon asiaa tutkiskelleena ja pohdiskelleena aion valita toisen maan yritystoiminnan laajentuessa. Järkeviä maita yritystoiminnan ( eli itsensä elättämisen/ työllistämisen) kannalta on esimerkiksi Portugali, jossa Suomen toiminnan kaltaista paperisotaa ei tarvitse käydä. Toinen hieno vaihtoehto on Viro, jossa voin sanoa, että yrittäjiä ei kohdella yrittäjinä vaan onnistujina. Suuri eri Suomeen verrattuna.

Summa summaruum. Suomessa ei arvosteta onnistujia, totuus kun on, että yrittäjät ne pk-yritykset tuovat tähän maan sen rahan ja kaupankäynnin. Tämä on myös syy miksi en aio puhua itsestäni yrittäjänä vaan onnistujana. Mitäpä jos jokainen yrittäjä kutsuisi itseään onnistujana yrittäjän sijaan. Aika harva maa käyttää suoranaisesti ”yrittäjä” -sanaa, business ownereita on ympäri maailmaa.

Suomessa yrittäjä voi vain yrittää. 

Pointtini varmasti tuli selväksi, 

iso kiitos jos ja kun jaksoit lukea loppuun! Toivoisin ensimmäistä kertaa, että tätä julkaisua Sinä jakaisit, jos koet samanhenkisiä fiiliksiä. 

Onnistumisen täyteistä sunnuntaita,

Hensku