Olin joskus ohimennen jostain lukenut, että raskaus saattaa vaikuttaa näköön. Kuulemma silmämunat muuttavat muotoaan. Jaa, kuulostaapa erikoiselta. Taitaa olla kuitenkin harvinaislaatuista, kun en ole koskaan tästä enempää kuullut puhuttavan, ajattelin silloin.

Nyt on kuulkaa kuitenkin omakohtaista kokemusta. Nykyisin näen rillit päässä huonommin, kuin ilman silmälaseja ennen raskautta. Kutsun tätä raskaussokeudeksi.

Lähtökohtaisesti näköni ei ollut kovin huono, miinusta hajataittoineen oli 1.25. Pystyin aiemmin esimerkiksi ajamaan autoa aivan hyvin ilman laseja – toki lähinnä tutuilla reiteillä jossa ei tarvinut kylttejä tiirailla kovinkaan paljon. Siihen verrattuna tuntuu hurjalta, että tällä hetkellä sohva-telkka -etäisyys tuottaa vaikeuksia – silmät sirrillään yritän saada teksteistä selvää, ja siis ne lasit päässä. Ja jos töissä pitää katsoa jotain vieressä istuvan kollegan näytöltä, on pakko siirtyä lähemmäksi, se metrin päässä oleva näyttö on muuten ihan puuroa.

Uusien lasien hankinta ei tule kysymykseen, koska näkö saattaa kuulemma palautua ennalleen kunhan Bambino on saatettu maailmaan. 

Mutta millä ihmeellä sitä pärjää siihen saakka? Ja kuinkahan kauan sitä näkökyvyn mahdollista ennalleenpaluuta saa odotella?

Kyselee nimim. Sokea kuin lepakko