Khao Lakissa käydessä tuli vierailtua International Tsunami Museumissa. Sisäänpääsymaksu oli aika suuri Thaimaan mittapuun mukaan, 200 baht (eli 5,6 €) henkilöltä. Sisäänpääsymaksusta ainakin osa kuulemma menee tsunamin uhreille ja heidän perheilleen.

Tsunamimuseota kohtaan ei ollut varsinaisia ennakko-odotuksia. Ankea paikka kaiken kaikkiaan, niin kuin varmasti kuuluukin olla. Alakerrassa oli infoa englanniksi miten kaikki eteni tsunamissa. Siellä oli myös videoanimaatioita siitä valtavasta aallosta, joka pyyhkäisi Khao Lakin yli (Khao Lak oli yksi Thaimaan pahiten kärsineistä kohteista). Myös joitain kuvia oli seinillä. Yhdessä televisiossa pyöri aitoa videokuvaa tapahtuneesta.

Yläkerrassa oli muutama huone. Kaikissa huoneissa oli tv ja jokaisesta tv:stä tuli haastattelupätkiä ja muuta videokuvaa tsunamin uhreista. Ei alettu sen tarkemmin seuraamaan videoita.

Suoraan sanoen tsunamimuseosta tuli sellainen fiilis, että oli rahastuksen makua mukana. En siis suosittele tuonne ”museoon” menemistä. Tuolla lähellä on ilmeisesti myös toinen museo, en osaa sanoa onko se saman tyyppinen paikka. Meidän vierailu tsunamimuseossa kesti yhteensä varmaan 10 minuuttia, jos sitäkään.

Se missä kannattaa ehdottomasti käydä Khao Lakissa vieraillessa, on tsunamimuseon lähellä oleva poliisiveneen hylky, joka pyyhkiytyi  tsunamissa mereltä kaksi kilometriä sisämaahan päin. Kyseinen poliisivene  on jätetty siihen kohtaan muistomerkiksi, josta se tsunamin jälkeen löytyi. Poliisiveneellä vierailu on täysin ilmaista.

Jotenkin tuo poliisiveneen näkeminen sai ymmärtämään vasta konkreettisesti edes pienen hitusen siitä, kuinka rajut voimat tsunamin aalloissa oli. Tuollainen iso, painava alus ja kaksi kilometriä ajautuneena sisämaahan päin. Kyseinen poliisivene suojeli Khao Lakissa lomaillutta prinssiä Bhumi Jenseniä. Prinssi oli ollut rannalla tsunamin iskiessä ja hän kuoli välittömästi. Näin mainittakoon, että Suomen nykyinen presidentti Sauli Niinistökin lomaili vuonna 2004 tsunamin iskiessä Khao Lakissa poikansa kanssa. He pelastautuivat roikkumalla sähkötolpassa aaltojen iskiessä.

Poliisiveneen lähellä on pieni hökkeli, jossa myydään matkamuistoesineitä turisteille. Niidenkin tuoton myyjä sanoo menevän tsunamien uhreille ja heidän perheilleen. En tiedä miten hyvin Thaimaassa valvotaan tuota maksuliikennettä. Matkamuistoesineiden myyjä kysyy heti ensimmäisenä ”where are you from”. Sen jälkeen hän kaivaa valokuva-albumin ja antaa sen katseltavaksi. Albumissa on paljon kuvia tsunamin uhreista, ruumiista, luhistuneista rakennuksista jne. Tuon albumin katselun jälkeen alkaa kauppaaminen. En siis välttämättä voi suositella tuolla ”matkamuistomyymälässä” käymistä.

Khao Lakissa ollessa tuli vierailtua myös Ban Nam Khem Tsunami Memorial Park:ssa. Tsunamipuistossa käyminen on ilmaista, vieressä on hyvin parkkipaikkoja (Koh Kho Khao on muuten tuossa vieressä melkein, kannattaa käydä siellä samalla.)

Ban Nam Khem Tsunami Memorial Park sisältää ison muistomerkin, jossa on tsunamin uhreista kuvia nimineen ja syntymäaikoineen muistolaatoissa. Tsunamipuistossa on myös mm. iso buddha. Ban Nam Khem Tsunami Memorial Park sijaitsee aivan rannan tuntumassa.

Erittäin hyvin Khao Lakin tsunamituhoja kuvataan ja kerrotaan Ilta-Sanomien artikkelissa https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000854303.html. Suosittelen kyseisen uutisartikkelin lukemista, jos aihe kiinnostaa enemmän.

Monelta ihmiseltä kuulee vielä nykyäänkin, että Thaimaahan pelottaa mennä tsunamin takia. Rantojen lähellä näkee ”Tsunami evacuation route” -kylttejä. Thaimaassa on tsunamitorneja, joista pitäisi alkaa kuulua ennen tsunamia varoituksia mahdollisesta tsunamivaarasta. Varoituksen tultua pitäisi seurata noita evakuointikylttien reittejä sisämaahan päin.

Mikä tärkeintä, muistakaa turisteina olla hereillä. Esimerkiksi vuonna 2004  ennen tsunamia ihmiset olivat menneet ihmettelemään rannoille, kun vesi oli vetäytynyt useita satoja metrejä merelle päin. Jos vesi vetäytyy noin paljon merelle, se tulee taatusti kovaa takaisinkin. Ihmisten olisi siis pitänyt siinä kohtaa lähteä nopeasti pakoon sisämaahan. Kaikki tämä on tietysti jossittelua, mutta liian vähän ehkä kuitenkin nykyäänkin ohjeistetaan ihmisiä tsunamin varalta. Kuitenkin tsunamit ovat hyvin harvinaisia, edelleen kannattaa hyvillä mielin matkustaa Thaimaahan lomalle. 🙂

Koh Surin, Surinin saaret, Surin islands… Moni snorklaaja tai sukeltaja tietää mitä ilmeisimmin, mistä puhutaan. Surinin saaria ei turhaan kehuta Thaimaan parhaimmaksi snorklauskohteeksi.

Ensimmäinen ajatus Surinille päästessä oli lähinnä ”voiko tämä olla totta”, ”aivan uskomattomat maisemat”. Vesi on niin kirkasta ja aivan turkoosinsinistä. En ollut aiemmin nähnyt vastaavaa. 😀

Noh, miten me  päädyimme Surinin saarille ja mistä sinne pystyi ostamaan matkan… Kävelimme Hotel Fanarin vieressä olevan matkoja myyvän kojun luokse. Ei muuta kuin esitteitä katselemaan ja suosituksia kysymään myyjältä. Ehdottomasti parhaimmaksi myyjä suositteli Surinin saaria, toiseksi Similanin saaria. Kuulemma Similanin saarilla on myöskin huomattavasti enemmän ihmisiä kuin Surinilla.

Päädyimme ostamaan päiväretken Surinin saarille. Hinnaksi tuli 65 €/henkilö. Hinta sisälsi bussikuljetukset hotellilta Ban Nam Khem -satamaan + ruuat + venematkan. Matkanjärjestäjä oli Seastar-yhtiö. Oikeastaan  Lähtö hotellilta oli heti aamulla klo 7.30, mutta bussi saapui vasta hieman yli klo 8. Satamassa tarjoiltiin heti aamupalabuffet. Buffet sisälsi mm. pekonia, kananmunia, hedelmiä, mehua jne. Eli tavallinen aamupala siis.

Satamasta lähti yhteensä kolme speedboatia kohti Surinia. Luonnollisesti popula jaettiin siis kolmeen osaan. Kaikki veneet olivat täynnä. Seastarilta oli joka veneessä oma pääopas + muita apulaisia. Seastarista jäi erittäin ammattitaitoinen kuva, englanniksi ja thaiksi selitettiin ohjeet ja kaikki oli selvää. Venematka kesti satamasta Surinille n. 1 h 15 min. Merenkäynti ei ollut kovinkaan pahaa. Jos itse suunnittelet matkaa johonkin saarille ja kärsit matkapahoinvoinnista, kannattaa sijoittua veneen takaosaan. Veneen takaosaan aallot eivät tunnu niin pahasti. Ennen venematkaa voi myös ottaa pahoinvointilääkettä, sitä saa ilman reseptiä Thaimaan apteekeista.

Venematkalla tarjoiltiin juotavaa usein, jano ei siis kerennyt tulemaan. Aluksi vene ajoi lähelle rantaa esittelemään meille merimustalaisten eli gipsyjen asumuksia. Gipsyt ovat ilmeisesti jonkinlaista alkuperäiskansaa, oppaan mukaan kukaan ei oikein tiedä mistä he ovat saarelle päätyneet ja mikä heidän alkuperänsä on. Gipsyillä on myös oma kielensä. Aika hiljattain ennen Surinilla käyntiämme gipsyjen kylän bambumajoista osa oli palanut. Ilmeisesti ketään ei ollut kuitenkaan kuollut palossa. Gipsyjen luokse ei menty katsomaan sen tarkemmin, matkaa jatkettiin eteenpäin. Vielä tarkennuksena, Surin islands sisältää kaksi eri saarta.

Ennen maihin menoa vene ankkuroitiin ja kaikki halukkaat pääsivät snorklaamaan. Veneestä hyppy mereen ja ai että! Ihanan lämmin merivesi ja uskomattomat näkymät vedenpinnan alle. Eri värisiä kaloja vilisi silmissä. Koralleja oli paljon, tosin paljon koralleja ilmeisesti tuhoitui vuonna 2004 tsunamissa, minkälaista Surinilla mahtoi olla ennen sitä? Snorklaamiseen oli järjestetty aikaa 45 minuuttia per snorklauspiste.

Ensimmäisen snorklauspisteen jälkeen veneet kuljettivat meidät lähemmäksi rantaa, speedboatista piti kuitenkin vaihtaa pitkähäntäveneeseen ennen rannalle pääsyä. Vesi oli sen verran matalalla, ettei speedboateilla ollut asiaa ihan rantavesille.

Rannalta lyhyt viiden minuutin patikointireissu toiselle puolelle saarta, jossa saimme lounaan. Lounaaksi oli tarjolla buffetissa kanaa, lihaa, kalaa yms. Huh, ruuassa oli paljon chiliä! 🙂 Lounaan jälkeen oli aikaa mennä rannalle uimaan ja kuvaamaan. Ranta oli kaunein mitä ikinä on tullut nähtyä. Saarelle olisi voinut jäädä yöksikin, harmi että oltiin varattu vain päiväretki.

Lounastamisen ja saarella vietetyn ajan jälkeen kävelimme takaisin veneelle. Lähdimme kohti snorklauspistettä nro 2 ja 3. Kummassakin paikassa oli aikaa snorkalta 45 minuuttia. Snorklauspisteet 2 ja 3 olivat parempia mitä ensimmäinen. Nyt ei kuitenkaan tulee mieleen mitkä noiden paikkojen nimet olivat. Kuitenkin ilmeisesti pysähdys kyseisille paikoille oli sen takia, että niissä on yleensä eniten nähtävää mm. kalojen suhteen.

Kolmannen snorklauspisteen jälkeen lähdimme takaisin mantereelle. Satamassa saimme jälleen buffet-aterian. Aterian jälkeen bussin kyytiin ja takaisin hotellille.

Surinin saaret eivät pettäneet, erittäin kiva kokemus. Seastar hoiti hommansa, ehkä kuitenkin kokeilemme seuraavaksi retkeä suomalaisen Raya Diversin kanssa. Raya Divers on suunnilleen puolet kalliimpi, jos vertaa Seastariin.

Menemme varmasti joskus tulevaisuudessa uudelleen käymään Surinin saarilla ja katsastamme jatkossa mahdollisesti myös Similaninkin saaret. 🙂