marraskuu

 

 

 

 

Marraskuussa juhlittiin ainakin isänpäivää, kaksivuotiasta kummipoikaani ja tasa-arvoista avioliittolakia. Iloittiin lumipeitteestä joka helli Helsinkiä pienen hetken, vietettiin monta hidasta aamua, luettiin kirjoja kissoista ja roboteista, syötiin kakkua, katsottiin elokuvia, tanssittiin. Ei lähdetty mukaan muun maailman marrasvihaan eikä tehty vielä joulutorttuja vaikka teki jo vähän mieli. Seb sai Zarasta uuden takin, juoksenteli pitkin puistoja punaisissa villahousuissa, katsoi muumeja ja sanoi monesta asiasta ”wau”. Minä kävin keramiikkanäyttelyssä, elokuvissa ja teatterissa. Tunsin Sebiä kohtaan pakahduttavampaa rakkautta kuin koskaan, ja vastapainoksi koin pieniä hermoromahduksia yrittäessäni jaksaa ymmärtää pienen ihmiseni mahtavia raivokohtauksia. Mietin joulua, ostin luonnonkosmetiikkaa, piirsin, ompelin ja kuuntelin Milla Rumia. Luin Kiddoa, J.D. Salingeria ja Tove Janssonia. Liikutuin siitä että hattivatit ovat ”pieniä vaeltajia jotka alituisesti kulkevat kaipauksen ja rauhattomuuden ajamina pitkin maailmaa pysähtymättä koskaan”.