jotain kohti
minä olen halunnut olla muun muassa
graafinen suunnittelija
kirjailija
muusikko
näyttelijä
vaatesuunnittelija
puvustaja
dramaturgi
opettaja
runoilija
kuvataiteilija
psykologi
ohjaaja
floristi
maskeeraaja
kulttuurituottaja
olen haaveillut omasta kahvilasta, kirpputorista ja kukkakaupasta
haluan luoda, ilmaista, tehdä
haluan oppia ja tietää
haluan tutkia ja ymmärtää ihmisyyttä, kulttuuria, taidetta, ilmiöitä, maailmaa, sitä mistä tulemme, missä olemme ja mihin olemme menossa
Olen odottanut jotain hemmetin valaistumista. Sitä jotain tunnetta tai merkkiä joka kertoisi mikä kaikista kiinnostavista aloista ja asioista on oleva minun. Haluaisin yhden kutsumuksen ylitse muiden. Haluaisin kokea olevani luotu tekemään jotain, huomata että tämä se on, tätä minun kuuluu tehdä. Rämpiä yhden suuren unelman vuoksi koska ei ole vaihtoehtoja.
Kutsumustani odotellessa olen rakentanut itselleni vuosi vuodelta korkeampaa muuria ja suurempia paineita. Olen ollut jumissa, en osaa lähteä mihinkään suuntaan koska pelkään valitsevani väärin. Innostun kyllä herkästi milloin mistäkin mutta intoni tyssää aina siihen että sitä pyhää tunnetta ei tule. Olen kalastellut vastauksia maailmankaikkeudelta, jumalilta, terapeuteilta ja tarot-korteilta. Kukaan tai mikään ei kerro vaikka kuinka pyydän, maanittelen ja uhkailen.
Joten päätin lopettaa.
En vieläkään tiedä mistään mitään, mutta jokin on vihdoin liikahtanut. Ei paljoa, mutta tarpeeksi. Yhtäkkiä vain huomasin olevani ihan täynnä omaa epävarmuuttani. Kyllästyin odottamaan jotain elämää suurempaa oivallusta, kyllästyin kysymään olenko varma. Olenko nyt varmasti aivan varma, haluanko tätä tai tätä viiden tai kahdenkymmenen vuoden päästä, onko tämä nyt se juttu, olenko ihan varma. Kun vastaus on aina ei. Ei, en ole varma, en ole koskaan ollut enkä ehkä tule olemaankaan. Nyt lopetan jahkailun ja lähden liikkeelle.
Tänä keväänä haen vihdoin yliopistoon. Käyn teatteritieteen ja suomen kielen valintakokeissa, se olkoon ensimmäinen askeleeni kohti jotain. En tiedä mitä siitä seuraa mutta haluan ottaa selvää.
Uskon että kaikki tapahtuu syystä ja että minun on kuulunut olla juuri niin hukassa kuin olen ollut. Olen miettinyt ja pähkäillyt enkä silti saanut toivomiani vastauksia, joten nyt on aika ryhtyä, antaa asioiden tulla sellaisena kuin ne ovat. Vain etsimällä ja kokeilemalla voin löytää oikeaan suuntaan. Ei kai mikään ole oikeasti niin kamalan vakavaa ja lopullista.