kun päivä loisti, heilimöitsi viljapellot

 

Elämässä on nyt paljon elämistä. Asioita tapahtuu, ympärillä elokuu humisee ja minä kuuntelen sitä haltioituneena kuin pieni lapsi.

Ne rakkaat ihmisethän nyt lopulta menivät ja saivat toisensa. Elämäni kauneimmat juhlat, mennen tullen. Rakkauden määrä tuntui aivan järjettömältä. Tanssin jalat kipeiksi.

Seppo oli ensimmäistä kertaa kokonaiset kaksi yötä ilman vanhempiaan. Ukkilan väki väitti hanakasti kaiken menneen hirveän hienosti, temppuilu alkoi vasta kun minä palasin takaisin. Seb meni niin solmuun minut jälleen nähdessään että lähti juoksemaan ympäri pihaa ja lopulta rynni halaamaan niin raivokkaasti että päämme kopsahtivat kuuluvasti yhteen.

Ollaan käyty harjoittelemassa päiväkotia. Herkistyin jo pelkästään siitä kun katsoin kaikkia niitä pieniä kenkiä omilla paikoillaan kenkähyllyssä ja sitten niitä tutuimpia siinä kohdassa jossa lukee Sebastian. En kestä.

Olen tilaillut opiskelijakorttia, hakenut kaikenlaisia etuuksia, aktivoinut tunnuksia ja liittynyt postituslistoille. Ja mennyt välillä aika pähkinöiksi siitä miten paljon ja kuinka mielenkiintoisia asioita saan pian oppia.

Olen istunut tarakalla ja toivonut ajan pysähtyvän. Juonut viiniä ja kuunnellut rönsyileviä ajatuksia elämästä, uskonnoista, dinosauruksista ja ihmisyydestä.

Olen valvonut, kirjoittanut lauluja ja lukenut kirjoja. Polttanut ehkä useamman tupakan kuin olisi hyväksi.

Kävellyt kolmatta linjaa sellaisen hienon vanhan naisen vierellä jonka asunnossa on liian kuuma ja jonka niveliin sattuu. Hän kertoi edesmenneestä miehestään, peruuntuneista leikkauksista ja naapurista joka ei pääse enää liikkumaan yksin mutta joka sanoo että kropasta viis kunhan pää toimii. Hän sanoi myös että uffilta löytää yllättävän hyviä vaatteita ja että minulla on enkelin hiukset.

 

 

 

Tällaisina aikoina en voi muuta kuin olla. Elämää tulvii ovista ja ikkunoista ja minä annan sen tulla. Tuntuu että käsissäni on tuhat hetkeä, alkua, kohtaamista ja ihmistä ja minä en osaa tallentaa niitä kaikkia niiden ansaitsemalla antaumuksella. Otan palasia sieltä ja täältä ja lopun annan jäädä omiin aikoihinsa. Siksi en voi tehdä nyt muuta kuin olla vain ja ottaa vastaan.