Rokkojoulu ja perkele

 

Lähdimme pyhien alla viemään joulutervehdystä Imatran mummolaan, kun kolme päivää ennen aattoa huomasin Sebin vartalossa pieniä punaisia pisteitä. Pari viikkoa aiemmin päiväkodissa päiviteltiin kuinka ainakin tusina lapsia on kotona sairastamassa vesirokkoa. 

No, sehän tulee sitten sopivasti jouluksi meille.

Oikeassa olin.

Suunnitelmissamme oli palata aatoksi mummolasta Helsinkiin, koska emme ole vielä tänäkään vuonna valmiita vetämään pitkää tikkua siitä kumpi vanhempi saa viettää joulun Sebin kanssa. Soitin kutiavan lapsen isälle ja kerroin etten aio nousta junaan vesirokkoisen lapsen kanssa ja sairastuttaa muita ihmisiä. Paddy ratkaisi ongelman hakemalla meidät autolla Etelä-Karjalasta piäkyllään. Mikäpä siinä.

Ollaan siis vietelty joulua lievästi ärsyyntyneen lapsen kanssa, mutta toisaalta sisätiloissa tätä juhlaa muutenkin vietetään ja lomallahan on tunnetusti hyvä sairastaa ja niin edelleen liibalaabalaa.

Nyt rokko on tietävämpien mukaan siinä vaiheessa, ettei sen pitäisi enää tarttua, joten joulumatka jatkuu seuraavaksi kohti toista mummolaa.

 

ps. Olen tiputellut jostain syystä sopimattoman paljon voimasanoja hiljattain ja siitä hyvästä Seppo kajautti joulupäivänä kuuluvasti peekele. Vanhemmuuden tähtihetkiä.

 

Hyviä pyhiä!