inspiraation lähteellä

Viime viikot ovat menneet juuri sellaisessa sumussa kuin tähän vuodenaikaan sopii. On ollut sateisia kauppareissuja, riisuutuvien puiden tuijottelua, kasvispihvejä ja appelsiinimuffinsseja, hyviä kirjoja, itsetutkiskelua, syväanalysointia ja luomisen tuskaa.

Paddy toi minulle koivulevyjä jotta innostuisin pitkästä aikaa maalaamaan. Päätin repiä jostain aikaa että saisin nämä lokakuun melankoliat sielusta kehyksiin, mutta kuinka kävikään. Tuijotan tyhjää vaneria jo toista viikkoa ihan niinkuin olen tuijottanut blogin luonnossivua. Tuntuu että olisi paljon sanottavaa ja annettavaa mutta mitään ei näy eikä kuulu. 

Luomistukos voi olla hyvin ahdistavaa. Se tuntuu kehossa fyysisesti, tuntuu kuin raajat alkaisivat painaa enemmän ja hengitys käy raskaaksi. Se helpottaa vasta kun saa jotain konkreettista aikaan, valitsee ensimmäisen värin tai kirjoittaa tällaisen tekstin siitä miten on henkisesti tukossa. Tästä lienee hyvä aloittaa.