kymmenen kuukautta

Kymmenen kuukautta. En voi uskoa että kahden kuukauden päästä pikku-ukkeli on jo vuoden vanha. Hurjaa. 

Seb ryömii jo hyvin vikkelästi. Aluksi hän raahasi jalkojaan perässään kuin halvaantunut mutta nyt jalatkin osallistuvat työntämään ryömijää eteenpäin. Sebin lempikohteet kotona on keittiö ja vessa. Keittiöstä löytyy lattian tasosta läjä kattiloita joita on kiva paukuttaa ja vessassa on kielletty roskis ja joskus lattialta löytyy vesitippa jota on kiva lätsyttää. 

Vessassa on myös ikäviä asioita, kuten potta. Hyvin usein kuulen kun Paddy yrittää istuttaa poikaa potalle huutaen ”he’s bananaing” eli Seb on ottanut käyttöön kaikkien vanhempien hyvin tunteman banaani-liikkeen jossa koko keho jännitetään kaarelle ja lasta on tällöin mahdoton käsitellä. Vessatuksessa on siis meneillään pahanlaatuinen taantuma.

Seb osaa tanssia. Mieluisaa musiikkia kuullessaan hän keinuu eestaas ja joskus myös nyökyttelee musiikin tahtiin. Hän ymmärtää kun häntä kielletään tai hän ei saa jotain ja loukkaantuu herkästi. Mummolassa ihmettelimme miksi Seb pahoitti ruokapöydässä mielensä ilman syytä, kunnes tajusimme että sinappipurkki oli kiertänyt pöydässä pysähtymättä Sebin kohdalla. Pahamieli helpotti kun poika sai koskettaa sinappia.

Sebillä on kuusi hammasta, hän nukkuu mieluiten vatsallaan tai kyljellään, hän taputtaa kun joku muukin taputtaa, silloin tällöin vilkuttaa, heittelee tavaroita, tykkää levittää DVD:t ympäriinsä, rakastaa ovia, paukuttamista ja juustoa, pelkää metallisten asioiden kuten uunipellin kumisevaa ääntä kun sitä heiluttaa ja hänestä on hauskaa kun joku yskii.