mikä viikko

Tämä viikko on ollut oikea loppuhuipennus tälle syksylle. Maanantaina oli kaksi tenttiä, joista toiseen kirjoitin esseekohdan viimeiseksi lauseeksi Missään ei ole mitään järkeä. Toiseen kirjoitin Mina olen soomlane ja elan Helsingis minu pojaga. Tema nimi on Sebastian.

Tiistaina istuin viikon kolmannessa ja syksyn viimeisessä tentissä ja illalla askartelin koulutovereiden kanssa koristeita juhliin jotka meidän oli määrä järjestää parin päivän päästä. Minun tupaani pystytetyn askartelutuokion päätteeksi sairastuin vatsatautiin. 

Keskiviikkona lähdin oksennusta pidätellen etsimään pöytäliinoja juhliin ja koitin keskittyä ajattelemaan, että ensi viikolla saan vain nukkua. Menin kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle ja sanoin laareja kaivaville rouville etsiväni valkoista kangasta ja tarvitsevani apua. Naiset täyttivät sylini kankain ja lopuksi toinen totesi että niin sitä apua saa kun vaan suunsa avaa. Koitan muistaa tämän muulloinkin kuin heikoimpina hetkinä.

Torstaiaamuna koin olevani kutakuinkin terve, kunnes jouduin pahoinvoinnin vuoksi lähtemään kotiin kesken Sebin joulujuhlan. Jätin Paddyn taputtamaan hassuille lapsille ja nyyhkin sateessa matkalla kotiin. Jälkeenpäin Paddy kertoi koko päiväkodin joutuneen kaaoksen valtaan kun vanhemmat alkoivat esitysten ja glögien jälkeen tehdä lähtöä velvollisuuksiinsa, jättäen lapset päiväksi hoitoon. Kaikki pienet tontut kuulemma itkivät ja karjuivat äitejään ja isiään jäämään ja Paddy hyvästeli ja luikahti ulos äkkiä ennen kuin Seppokin menettäisi heiveröiset hermonsa.

Samana iltana me saimme opiskelijoiden kanssa 60 hengen puurojuhlan kasaan kunnialla. Järjestävien fuksien keskuudessa oli havaittavissa jonkinasteista väsymystä ymmärrettävistä syistä, mutta juhlat oli hienot. Jossain vaiheessa minä luulin kuolevani siihen paikkaan, väsytti ja heikotti niin julmetusti, mutta jotenkin ihmeen kaupalla jaksoin olla juhlissa loppuun asti ja pidempään.

Nukuin kahteentoista ja heräsin ajatukseen, että jotain on unohtunut, jäänyt tekemättä, viimeistelemättä, ostamatta tai palauttamatta. Vaan ei ole. Kaikki on tehty.

Olo on epätodellinen.

Nyt aion lukea ihan mitä huvittaa ja ehkä askarrella joulukortteja. Ja nukkua. Nukkua niin paljon.