Seb

Tässä hän on, poikani Sebastian eli Seb. Nimi annettiin jo raskausaikana ja lopullinen päätös tuli synnytyssalissa kun tapasimme hänet ensimmäistä kertaa. Ihan sama tuttu Seb sieltä tuli kuin se jonka pyllyä on taputeltu vatsanpeitteiden läpi ja jonka kantapäät olen kironnut monen monta kertaa kylkiluut arkoina.

Poika syntyi siis viime tiistaina ja kotiin pääsimme perjantaina. Kaikki on vielä niin ihmeellistä ja uutta ja tuntuu ettei aivot vielä oikein toimi joten synnytyksestä kerron myöhemmin, pölyn laskeuduttua. Oma lapsi se on vain maailman kaunein ja ihmeellisin, ja vaikka kivikovat rinnat painaa ja arat nännit vuotaa ja alapää on tohjona niin tällä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan. Ensimmäiset päivät ovat kuluneet pientä ihmettä tuijotellessa ja seuraavaa nälkää tai vaipanvaihtoa odotellessa.