Työ on tehty ja vaiva on nähty.

Ensimmäinen periodi yliopistossa on nyt rämmitty läpi. Alkuhuumaa on havaittavissa edelleen, kupla ei ole vielä puhjennut, vaikkakin se rakoilee hiukan. Veto on vähän pois, mutta kaikki on edelleen rattoisaa ja kiinnostavaa.

Olen käynyt taas väkerrystyöpajassa sen minkä olen ehtinyt. Olen tehnyt muun muassa saippuaa ja kauniita kouluvihkoja.

Kävin ensimmäisessä tentissä ja ensimmäisillä sitseillä.

Löysin kirpputorilta kauniit nilkkurit. Niistä tulee ehkä lempikenkäni.

Seppo on ollut ihan sekopäinen. Saan nauraa sen jutuille joka päivä.

Menin paniikkiin kun kuulin päiväkodista että Sebillä on ollut ulkona kylmä. Ostin sille äkkiä kasan lämpimämpiä syys- ja talvivaatteita ja hakkasin itseäni vasaralla jalkapöytään koska olin ollut niin huono äiti ja antanut lapseni kylmettyä. Siis henkisesti hakkasin.

Huomasin vasta viime viikolla että ulkona on noin kaunista. Melkein harmistuin siitä että kaikki väriloisto, tuoksut ja tunnelmat menee minulta kiireessä aivan ohi.

Nyt haluan hidastaa hetkeksi.