vauvan vessahommat
Kirjoitin raskausaikana vauvojen vessahätäviestinnästä ja siitä kuinka aion kokeilla sitä lapsen synnyttyä. Lapsi syntyi ja innokkaana ryhdyin vessatuspuuhiin, mutta hommasta ei tullutkaan mitään, kuten mainitsin yllätyksiä -postauksessa. Lavuaarin ja pöntön yläpuolella roikottelu sai aikaan vain ärinää sekä äidissä että vauvassa. Ihanat lukijat vihjasivat että ongelma voi olla pissatusasennossa, ja kun sinnikkäästi kokeilin ja löysin sen oikean asennon, alkoi homma pelittää.
Vauva kiikutettiin lavuaarin yläpuolelle aina vaipanvaihdon yhteydessä tai silloin kun näytti siltä että nyt saattaisi tulla jotain. Useimmiten tuli ainakin pissat. Aluksi jaksoin tarkkailla ja reagoida joka äännähdykseen jonka vauva päästi ja olin kyllä aika hyvä pissattaja. Enää en niinkään. Lavuaarin päällä käydään kyllä automaattisesti vaippaa vaihtaessa ja aamulla sekä silloin kun vauva kiemurtelee siihen malliin. Pissatus toimii yhtä rutiinilla kuin vaipanvaihto eikä mielestäni ole kovin vaivalloista. Ihan yksinkertainen juttu tämä on enkä todellakaan koe harjoittavani mitään oppia. Sana vessahätäviestintä tuntuu hieman liian majesteetilliselta ainakin meidän todellisuuteemme nähden. Senkun käytän vauvaa siinä lavuaarin päällä ja jos mitään ei tule niin sitten ei tule. Saapahan mahdollisuuden tehdä tarpeensa muualle jos niin tahtoo. Suosittelen kyllä kaikkia ainakin kokeilemaan, mitään siinä ei häviä, päinvastoin.
Sitten kestovaipoista: kun sairaalasta kotiuduttiin ja innoissani puin vauvan kestovaippoihin, huomasin että newborn -kokoiset vaipat olivat liian suuria meidän laiheliinille joten jouduin viikkaamaan vaipat odottamaan että käyttäjä saa lihaa luiden ympärille. Olisin myös voinut taitella harsoliinan villahousujen sisään ja käyttää sitä vaippana, mutta päätin mennä sieltä missä aita on matalin ja käyttää kertakäyttövaippoja. Kun sitten parin viikon odottelun jälkeen vauvan uskalsi pukea kestoihin pelkäämättä että vaippa tippuu päältä, rakastuin kestovaippoihin kertaheitolla. Ostin raskausaikana vinon pinon ImseVimsen sisävaippoja ja muutaman saman merkin kuorivaipan ja niillä ollaan tähän asti pärjätty. Taisin olla onnekas että nämä vaipat sopivat Sebille. Jotkut nimittäin joutuvat metsästämään sitä oikeaa vaippaa jonkin tovin.
Aluksi kosteudenpitävän kuorivaipan sisään riitti tuo ImseVimsen sisävaippa, mutta nykyään taittelen sisään lisäimuiksi froteepyyhkeen palasia tai ihan tarkoitukseen tehtyjä imuja.Vaippaa pitää vaihtaa hieman useammin kuin kertakäyttöistä, jollainen laitetaan yöksi ja kyläillessä (vanhempien laiskuuden ja mukavuudenhalun vuoksi). Likaiset vaipat heitetään kuivumaan kylpyhuoneen tangolle, josta ne sitten heitetään pyykkikoneeseen. Vaippoja pestään noin joka toinen päivä ja vaipat voi pestä muun pyykin kanssa 60 asteessa. Kaikki kestovaippatarvikkeet äitiyspakkauksen vaippoja lukuunottamatta olen hankkinut käytettynä eri paikoista ja kallein vaippa-asia on tainnut olla villahousut hintanaan neljä euroa. Vaipat ovat maksaneet 0,5-1,5 euroa kipale. Että ei se kestoilu oikeasti kovin kallista ole.
Kakkavaippojen pesusta en tykkää kyllä yhtään, siinä kestovaippojen ainut huono puoli. Huuhtelen ensin likaisen vaipan vedellä ja pesen vaippakoneellisen saman tien. Kakkapäivänä tulee ihan mieletön voittajafiilis jos kakat tulee lavuaariin (kyllä, meillä on kakkapäivät koska Seb kakkaa noin viikon välein..)
Meidän vaippa rakentuu näin:
1. kuorivaippa eli se mikä pitää kosteuden sisällään
2. sisävaippa
3. lisäimu, jonka taittelen sisävaipan kaveriksi imemään kosteuden itseensä
4. ja valmis paketti näyttää tältä:
