Rouenissa Mont-Saint-Aignan kukkulalla on kaksi korkeakoulua: Rouenin yliopisto ja Neoma Business School. Etäisyyttä kouluilla on noin 300 metriä, mutta silti en ole ennen siellä käynyt – ennen tätä viikkoa. Yliopistolla ei ole kauheasti ohjelmaa vaihtareille, mutta olemme tervetulleita osallistumaan Neoman tapahtumiin, joten niin minä tein. Ja ah, se on kaunis! Yliopisto on aika nuhjuinen ja kolkko. Rakennukset ovat jokseenkin epäviehättäviä ja vanhoja, eikä oleskelutiloja oikeastaan ole. Kun taas Neoma on kaunis ja moderni ja hyvin opiskelijaystävällinen. Koko alue on aidattu, keskellä sijaitsee iso puistoalue ja koulun oma LINNA! (Tällä hetkellä muuten turvallisuussyistä alueelle pääsee vain opiskelijakorttia näyttämällä.) Oi kuinka kateellinen olenkaan. Syynä tässä on tietenkin se, että yksityisenä korkeakouluna opiskelijat maksavat opetuksesta 9000€ vuodessa.

Neomasta muuten vielä sen verran, että ilmoittauduin heidän BuddyProgramiin (koska yliopistolla ei ole omaa). Ohjelman tarkoitus on ohjata yhteen paikallinen ja vaihtari, jotka voivat opettaa toisilleen omaa kieltään. Olin hieman skeptinen, sillä kuka täällä haluaisi oppia suomea, mutta SURPRISE joku haluaa. Olen tavannut buddyni nyt kerran: paikallinen tyttö, joka oli viime vuonna Suomessa vaihdossa ja jolla on suomalainen poikaystävä.

Perjantaipâtisserie part 11

Tämän viikon leivos on le purple. Se on mousseleivos, joka on tehty punaisista marjoista ja jonka sisällä on creme brulee -vaahtojuttua. Leivos on raikas ja kirpeä, pohja on pehmeä – sopisi erinomaisesti kesään. Bruleen kohdalla maut sekoittuivat ihanasti, reunasta vähän turhan räikeä omaan makuun. Le purple saa kolme ja puoli (3,5) norsua.

Ps. Leivos ei selvinnyt matkasta ihan ehjänä.

10/20

Ranskassa ilmeisesti kaikki kokeet kaikkialla ovat aina 20 pisteen arvoisia. Läpipääsyyn tarvitsee aina 50 %, eli siis 10 pistettä. Välikokeista olen saanut takaisin kaksi, joista sain molemmista 10 pistettä! #pass Sen lisäksi vielä yksi opettaja lupasi antaa minulle 10 pistettä koska olen tunnollisesti käynyt luennoilla ja koska olen Erasmus-opiskelija. Vielä on kuitenkin turha iloita sillä muutaman viikon päässä häämöttävät jo kielikokeet (3 kpl), sekä suullinen koe Ranskan vallankumouksista. Loppukokeet puolestaan pidetään vasta joulun jälkeen 4.1 alkaen – siis hyvästi rentouttava joululoma.

Neoma est plus sympa que l’universite de Rouen – ils ont un chateau! Mon buddy veut apprendre finnois parce qu’elle a un copain finlandais et ses parents ne parlent pas beaucoup d’anglais, que je pense est un peu bizarre. Le purple est sympa mais pas aussi sympa que le passioné.

Olin poikaystäväni kanssa Pariisissa – kuinka kornia, mutta silti niin ihanaa! Yksi ilta kävelimme illallisen jälkeen metrolle ja ajattelin, että onhan tämä aika romanttista. Kaupungin valot loistivat kirkkaana, eikä suuri ihmismassa haitannut. ”I like big parties, they’re so intimate.” (Great Gatsby) En kuitenkaan ihan osaa sanoa, että miksi juuri Pariisi kaikista kaupungeista on valikoitunut rakkauden pesäksi. Euroopasta löytyy paljon kaupunkeja, mutta ehkä se on se mielleyhtymä, joka on lähtenyt jostain ja pysynyt.Tekemistä olisi riittänyt enemmänkin, mutta tärkeimmät asiat tuli tehtyä: ajettiin karusellilla ja syötiin etanoita.

Tehtävä: tunnista kuvan ei-niin-mysteerinen mysteeripaikka! 😛

Kerran illastimme muuten vähän hienommassa ravintolassa – pääruokana meriahventa. #foodporn #mitentätäkuuluusyödä

Patonki joka muutti elämäni

Tällä viikolla ostin ensimmäistä kertaa patongin leipomosta. Se patonki muutti elämäni. Kauppojen patongit ovat hyviä, mutta tämä patonki – oh wow! En ole ikinä syönyt niin kuohkeaa leipää. Tästä lähin, jos vain mahdollista, ostan patonkini leipomosta.

Kuvan patonki ei ole tämä kyseinen patonki. Täällä on ihan oikeasti syksy. Rouenista löytyi lampaita! ^^

#PrayForParis

Istuimme porukalla yhden tytön huoneessa tarkoituksena lähteä myöhemmin ulos tanssimaan. Jossain vaiheessa iltaa, älypuhelin kädessä, joku sanoi että Pariisissa on räjähtänyt pommi. Se herätti pientä ihmetystä, mutta iloinen puheensorina jatkui. Joku sanoi, että Pariisissa on panttivankitilanne ja ampumisia. Puheensorina loppui hiljalleen. Kaikilla oli älypuhelin kädessä ja yhdessä seurasimme tilannetta neljästä erikielisestä mediasta. Tilanne oli epätodellinen. Monilla on tuttuja Pariisissa ja moni joutui vastaamaan huolestuneisiin viesteihin omasta turvallisuudestaan. Olemme Rouenissa, tunnin päässä Pariisista – me olimme kaikki tietenkin turvassa, mutta moni meistä (minä mukaan lukien) on seurannut terroristi-iskuja vain kaukaa, nyt ne tapahtuivat naapurissa.

Serasimme tilannetta myöhään yöhän. Ihmiset reagoivat eritavoin. Tieto rajojen sulkemisesta sai yhden tytön itkemään ja lyhyen välimatkan aiheuttama pelko toisen. Osa oli kuolemanvakavia, osa halusi keventää tunnelmaa, mikä johti lopulta avoimeen riitaan – ja taas yksi tyttö itki. Turkkilainen poika ei vaikuttanut yhtä järkyttyneeltä kuin muut, koska terrori-iskut ovat hänelle todellisempia ja arkipäiväisempiä kuin meille muille.

Tapahtuma kosketti. Osaksi koska se tapahtui niin lähellä – se on jotenkin herättävää. Osaksi koska olen päässyt tutustumaan ranskalaiseen mentaliteettiin. Esim. keskiviikkona oli pyhäpäivä ensimmäisen maailmansodan päättymisen kunniaksi – bussien päälle kiinnitettiin pienet Ranskan liput, jotka julistivat kansallista ylpeyttä. Koskettavaa on myös se, että Helsingin yliopisto otti yhteyttä ja varmisti, että olen kunnossa.

Perjantaipâtisserie part 10

En valitettavasti tiedä tämän leivoksen nimeä, mutta kutsukaamme sitä marsipaaniunelmaksi. Se oli aika perus mansikkakakku, paitsi että leivos. Kakkupohja, marsipaanikuorute, välissä kermavaahtoa/vaniljakreemiä ja mansikoita. Nam nam. Marsipaani ei kuitenkaan kuulu omiin suosikkeihini, joten marsipaaniunelma saa neljä- (4-) norsua.

Je t’aime Paris. Mon copain est très sympa. Je aussi adore baguette. Vendredi, c’était iréel. La pâtisserie verte est bonne. 

Ps. Se koe, jota ei ollut viime viikolla, olikin tällä viikolla.