En tiedä kumpi maa on jämähtänyt menneisyyteen – Suomi vai Ranska. Täällä yliopistossa moni käyttää laukun sijaan reppua, niin teen myös minä. Itse kannan kirkkaankeltaista Fjällraven-reppua, joka on supermuodikas Pohjoismaissa, Amsterdamissa ja Australiassa. Saavuin tänne noin kaksi kuukautta sitten vakuuttuneena, että reppuni sulautuu joukkoon paremmin kuin hyvin, sillä kyllähän merkki joka on suosittu Australiassa asti, on tunnettu myös Ranskassa. Ei ole. Oma reppuni on ainut Fjällraven, jonka olen täällä nähnyt. Se on niin harvinainen näky täällä, että eräs tuntematon tyttö (joka, osoittautui norjalaiseksi vaihto-opiskelijaksi) bussissa kysyi suoraan, että olenko Ruotsista vai Norjasta – koska hän näki reppuni.

Täällä reppuaateliin kuuluvat Eastpakit. Tiedättehän ne reput, jotka olivat kovaa huutoa Suomessa ehkä kymmenen+ vuotta sitten. Ne reput joita ala-asteella himoitsin, mutten koskaan saanut. #ikuisestikatkera 😛 Niitä on täällä joka paikassa, siis oikeasti ihan kaikkialla. Malli on edelleen se yksi ja sama, värit ja kuviot vaihtelevat paljonkin. Eastpak on täällä selvätikin muodissa, enkä voi olla miettimättä, että Ranskako on muodin edelläkävijä? Ovatko nämä reput kestosuosikkeja vuodesta toiseen vai onko kyseessä muodin kierrättäminen? Rantautuuko tämä villitys ensi vuonna Suomeen? Toivottavasti ei.

Portaita pitkin taivaaseen, tai luennolle

Halusin jakaa erään asian, jota olen tässä viime päivinä mietiskellyt. Se on jonkinlainen yliopistoilmiö, kai. Minulla on muutama luento viidennessä kerroksessa. Portaita on paljon ja välillä kiireessä niitä tulee melkein juostua. Luokkaan pääsy tuntuu saavutukselta – minä 1, portaat 0! Portaiden kapuaminen on ärsyttävää ja vaivalloista, mutta kukaan ei käytä hissiä vaikka sellainen kyllä löytyy. Miksei kukaan käytä hissiä?

Ajatellaanpa vaikka tavarataloa. Jos haluan päästä viidenteen kerrokseen, käytän liukuportaita tai hissiä. Jos joku asuu viidennessä kerroksessa, käytän hissiä. Kun olen yliopistolla, kävelen. Mistä se johtuu? Minkä takia yliopisto on paikka jossa hissin käyttöä halveksitaan? Vai halveksitaanko? Antaako hissin käyttö ihmisestä laiskan kuvan ympäristössä jossa pitäisi esiintyä ahkerana ja reippaana? Vai onko kyseessä alitajuinen tarve liikkua hieman ennen kahden tunnin istumista? Anyone?

Kuvassa pimeä ja ehkä hieman aavemmainen katedraali – joku soitti siellä surullista urkumusiikkia.

Ryppyjä ranskankielen taidossa

Tällä viikolla oli ensimmäiset kokeet, eikä viikko mennyt ihan niin kuin ajattelin. Yhteensä suorituksia oli neljä. Maanantai alkoi englanninkokeella, joka ei kovinkaan haastanut englanninkielen taitoani, mutta en ymmärtänyt kaikkia ranskankielisiä kysymyksiä. Sitä seurasi rankan suullinen esitelmä, jossa kahdella eri tietokonejärjestelmällä oli erimielisyyksiä siitä miltä PowerPointini kuuluisi näyttää (Windows vs. Mac). Tiistaina vuorossa oli keskiaikakoe, josta en ollut etukäteen tietoinen ja keskiviikon esseekoe loppui yhtäkkiä, koska luokassa ei ollut kelloa. Torstain historiankokeeseen luin pitkään ja ahkerasti, vain saadakseni selville ettei mitään koetta ollutkaan. Oh well, tulipahan opiskeltua. Täällä muuten koepapereissa ei ole viivoja, kuinka ärsyttävää!

Perjantaipâtisserie part 9

Tällä viikolla vuorossa oli ah-niin-kaunis passionné. Se oli pehmeä ja raikas, passionhedelmäunelma. Sisällä oli muutamia eri kerroksia, jotka toivat pehmeyttä raikkaaseen makuelämykseen. Passionné saa neljä+ (4+) norsua!

Eatpak est partout. Je pense que Eastpak n’est pas très sympa, mais j’aime mon Fjällraven. La cathédral peut être fantomatique.  Passionné était très bonne!