Urheiluhistoriaani ja CrossFit-haaveilua
Olen nuoruudessani harrastanut jääkiekkoa. Aloitin lajin parissa 13 vuotiaana ja lopetin 25 vuotiaana. Näiden vuosien aikana sain myös kaksi lasta, joten taukoa tuli harrastukseen yhteensä parikin vuotta. Myös ratsastus ja lumilautailu kuuluivat lapsuuteni urheiluharrastuksiin. Jääkiekon lopettaminen oli iso päätös ja usean vuoden ajan olin aika lailla liikkumatta. Yksi lapsikin tuli vielä elämään, ennen kuin sain pikkuhiljaa kiinni jonkinlaisesta liikuntaharrastuksesta. Aloin lähinnä lenkkeillä, koska se oli helpoin ja edullisin tapa aloittaa jonkinlainen urheilu. Pienet lapset, arki ja työt veivät kuitenkin lähes kaiken aikani, joten lenkkeily oli mahdollisimman helppo ja nopea tapa harrastaa jotakin.
Mutta koska olen aina ollut sellainen että kun jotain tehdään niin siinä harjoittelussa pitää olla joku päämäärä tai tavoite. Pidän myös treenaamisesta porukan kanssa. Ilmoittauduin juoksukouluun ja sitä kautta sain uutta intoa harjoitteluun. Osallistuin myös elämäni ensimmäistä kertaa puolimaratonille ja muutamiin muihinkin lyhyemmän matkan kuntoilutapahtumiin.
Mutta koko ajan kaipasin jotain muuta. Pelkkä juokseminen ei täyttänyt ihan kaikkia tarpeitani. Harkitsin aikuisten yleisurheilukoulujakin, mutta ne jäivät sitten vain harkinnan asteelle. Yksin en uskaltanut mennä, eikä minulla ollut oikein ketään kaveria mukaan sellaiseen juttuun.
Sitten vuoden 2012 lopussa tutustuin ensimmäisen kerran lajiin nimeltä CrossFit. Luin siihen aikaan monia liikunta-aiheisia blogeja joissa kyseinen laji vilahti silloin tällöin. 2013 järjestettiin CrossFit-kilpailu Winter War, johon pääsin tutustumaan erään blogitekstin kautta. Olin aika lailla myyty siinä vaiheessa. Sinä vuonna tuntui että todella moni bloggaaja kävi kokeilemassa lajia ja osa jäi sille tielle, osa palasi takaisin tavallisen kuntosaliharjoittelun pariin. Luin näitä kokemuksia blogeista ja haaveilin että pääsisin joskus CrossFit-salille treenaamaan.
Minulla oli kotona sellainen Prismasta ostettu tanko ja levypainoja. Olin välillä tehnyt sillä jumppaa, mutta kiinnostus tuntui aina lopahtavan parin viikon jälkeen. Jotenkin se fitnesstyyppinen ulkonäkökeskeinen hauiksen pumppailu ei vaan ollut minua varten. Voimaharjoittelu ei ollut kiinnostanut kun en kokenut että siinä voisi olla jotain tavoitetta. Kuntosaleilla käyvät ihmiset tuntuivat tavoittelevan vain parempaa peilikuvaa. Minä halusin jotakin muuta. Mutta kun aloin lukea CrossFit-harjoittelusta enemmän, niin aloin tehdä sen tangon kanssa enemmän sen tyyppistä harjoittelua. Yhtäkkiä kiinnostus voimaharjoittelua kohtaan alkoi pysyä. Huomasin että olin jo monta kuukautta treenannut kotona tangon kanssa eikä kiinnostus ollut lopahtanut niin kuin aikaisemmin.
En tietenkään osannut mitään varsinaisia CrossFit-treenejä itselleni muodostaa, koska netissä kaikki liikkeet olivat aikamoista hepreaa englanninkielisine nimineen ja vaikka yritin niitä liikkeitä googletella niin siltikään ne eivät oikein avautuneet. Aloin haaveilla että jos pääsisi edes sellaiselle alkeiskurssille jonnekin toiseen kaupunkiin CrossFit-salille, niin saisi lisää oppia ja voisi sitten ehkä jatkaa harjoittelua kotosalla. Tiesin kuitenkin että tämä oli elämäntilanteessani täysin mahdoton haave, joten tyydyin haaveilemaan toistaiseksi.
Mutta koska elämässä on asioilla tapana järjestyä, niin vuoden 2013 lopussa sain kuulla että kotikaupunkiini ollaan avaamassa CrossFit-salia. Tiesin heti että sinne mennään sitten. Ja näin yli vuoden kestänyt unelma uhkasi vihdoin toteutua.