Kolmannella viikolla tuli eteen yksi niistä liikkeistä jota olin pelännyt. Piti saada rinta tankoon. Ennen openeita tämä tuntui vielä täysin mahdottomalta ajatukselta, mutta kun edellisen viikon muscle-up yrityksissä sain jo lantionikin iskettyä tankoon, niin aloin uskoa että ehkä sen rinnan saaminen tankoon ei olisikaan mahdotonta. Aloin harjoitella heti perjantaina mokomaa liikettä. Koitin saada kippiini niin paljon vauhtia että pääsisin riittävän ylös. Perjantaina ei vielä tullut suurta menestystä tässä. Aika lähelle kuitenkin pääsin jo ja se loi hieman uskoa asiaan. Lauantaina päiväni vierähti muissa jutuissa enkä osallistunut yhteiseen suoritukseen, joka pidettiin aina lauantaisin aamupäivällä. Sunnuntaina menin harjoittelemaan lisää ja pikkuhiljaa keksin tekniikan, jolla sain tanko-osuman rinnallani. Ihan en tankoon hyppäämällä saanut vauhtia riittävästi, mutta kun kiipesin korokkeen päältä tankoon niin sain heilautettua hieman vauhtia lisää ja siitä kipattua rintani tankoon. Tietenkään mistään sulavasta jatkumosta ei ollut kyse vaan yksittäisillä toistoilla mentiin eteenpäin. Kokeilin muutaman kerran tempaamista vaaditun 30kg kanssa. Ihan se ei mennyt putkeen vaan sekaan mahtui myös niitä epäonnistuneita. Tein tempauksen suoraan kyykkyyn. Osahan teki tempauksen niin että otti raakana ylös ja laskeutui siitä alas. Mutta jotenkin en nähnyt sitä edes vaihtoehtona. Maanantaina sitten tein suorituksen. Rinta meni tankoon ihan joka kerta ilman hylättyjä toistoja, mutta tempaus olikin toinen juttu. Sain suoritukseni aikana hylättyjä toistoja suunnilleen yhtä paljon kuin onnistuneitakin. Siihen sitä aikaa sitten tuhraantui kiitettävästi. Uusintaakaan ei enää ehtinyt tehdä kun aikaa ei enää ollut. Ja muutenkin olin vähän tehnyt periaatteellisen päätöksen, että nämä hoidetaan aina kerralla purkkiin ilman mitään uusintoja. Ei sitä kisoissakaan saa uusittua suorituksiaan jos mokaa. Mutta oli vähän nieleskelemistä tässä. Toisaalta ajattelin myös niin että eipähän kenelläkään ole mitään sanomista jos joku piti rinta tankoon suorituksiani epäpuhtaina, kun en saanut muutenkaan mitään kovin hyvää tulosta. Kysyin kyllä moneltakin arvovaltaiselta tuomarilta mielipidettä omaan suoritustekniikkaani ja he pitivät sitä hyväksyttävänä. Toisaalta tässä jumpassa tuli niin paljon sellaisia suorituksia, joita en itse olisi tuomarina hyväksynyt. Tempauksia tehtiin täysin raakana ja liike pysähtyi ennen kuin lähdettiin laskeutumaan alas. Oli myös ihan liian vajaita kyykkyjä joillakin. Näitä asioita mun on niin vaikea hyväksyä. Asianosaiset sanoivat että ei tässä nyt mihinkään regionaaleihin mennä niin ei kai se haittaa. Mutta kun ehkä se haittaa juurikin sitä ihmistä joka on sun alapuolella tulostaulukossa. Säännöt on vaan tehty noudatettaviksi mentiin sitä millä tasolla hyvänsä. Tietysti jos joku hyväksyy itselleen vajaat suoritukset, niin kyllä mä uskon että he edestään sen vielä löytävät. Tämä oli ehkä koko openien stressaavin suoritukseni. Meni vähän nautinto koko tekemisestä.

17.2 oli minulle aika lyhyt jumppa, kuten niin monelle muullekin. Tiesin hyvin että muscle-up ei vielä onnistu. Tavoitteena oli siis saada vain mahdollisimman hyvä kierrosaika, koska se määrittelisi sijoitukseni lajissa. Varpaat tankoon ei myöskään kuulu suurimpiin vahvuuksiini, mutta niitä saan kyllä tehtyä. Suunnitellessa mietin heti että varpaat tankoon liike on paras pilkkoa aika pieniin toistomääriin niin ei tule hyytymistä tai hylättyjä toistoja. Tein heti alusta asti kolmen toiston sarjoissa. Ehdin tehdä kymmenessä sekunnissa ne kolme, koska en osaa rytmittää liikettä vielä tehokkaasti. Sitten pidin viiden sekunnin tauon ja hyppäsin uudestaan tankoon. Tällä aikataululla sain tehtyä liikkeen hyvin. Askelkyykkyosuutta jännitin alkuun aika paljon, koska pelkäsin että hyytyisin tai pakarat jysähtää kesken kaiken. Vielä kesällä minun oli vaikea tehdä vastaavilla painoilla askelkyykkyä. Mutta pelkoni oli turha, ne meni hienosti. Koko syksy ollaankin jauhettu askelkyykkyä erilaisilla painoilla ja variaatioilla. Ei olla siis turhaan hinkattu. Muscle-uppia lähdin kuitenkin yrittämään. Eikä olleet ihan huonoja yrityksiä. Sain niin paljon vauhtia otettua, että lantiolla sain osuman tankoon. Jäi vain puuttumaan se maailman nopein vatsalihasliike, jolla mennään sen tangon päälle. Meillä oli salilla aika paljon katsojia seuraamassa meidän osallistujien suorituksia. Oli aika hieno tunnelma ja kannustus koko ajan. Oli aika kivaa kun yleisö kohahteli kun yritin päästä sinne tangon päälle. Ehkä ne usko mun onnistumiseen enemmän kuin minä itse. Muscle-up jäi nyt vielä odottamaan, mutta mulle jäi sellainen tunne että ehkä sekin on mahdollinen jossakin tulevaisuudessa.