Siellä missä muutkin- Lofootit 1/2

Olisikohan jo aika postata Lofooteilta. Vähän vaikea palata noihin hetkiin joista tuntuu olevan jo ikuisuus. Liioittelu best. Mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa eiks je?

Aurinkoa meille ei suotu kuin hetkittäin muttei liikaa makeaa mahan täydeltä. Sadetta oli sitäkin enemmän, mutta eihän me sokerista olla. Ruoan lämmitys tuotti välillä päänvaivaa, mutta evääthän maistuvat aina paremmalta lämpiminä tai ei. Ihana lounashetki hiekkadyynillä muuttui liikkuvaksi ”syö kun ehdit” pakoreissuksi nousuvedeltä ja coolisti päämääränä lipua kohti autoa kylmät nuudelit kourassa ja kamat hiekassa. Millan kumppareissa oli reikä. Tiet ja tunnelit oli pelottavia ja kohtaaminen kapealla tiellä rekan kanssa jätti pysyvän muiston iskän pakettiauton maalikylkeen. Nukuttiin sulassa sovussa muina sardiineina takakontissa milloin mitenkin päin ja kuivateltiin vaatteita auton ilmastointia hyödyntäen.

Voin sanoa että reissu oli huikea. Nää mun kaks kaveria jotka eivät ennestään tunteneet toisiaan tulivat juttuun oikein loistokkaasti ja vatsalihakset naurusta kipeinä matkattiin koomisesta tilanteesta toiseen.

-Vilma