10 hiukan tylsää faktaa minusta?
1. Olen oikea sokerihiiri. Hyppään mieluusti suoraan jälkiruokaan ja brunsseilla odotan eniten sitä makeaa tarjontaa.2. Napsin kaikesta kuvia ( varmaan liikaakin) ja siitä on tullut mulle tapa/pakkomielle. Haluan ikuistaa hienon ruoka-annoksen, kauniin rakennuksen, kivan hetken.3. Oon haaveilija ja unelmoin monista asioista. Tykkään myös suunnitella mun elämää ja arkea eteenpäin. Mielenkiintoista kuitenkin on etten tiedä yhtään mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. On niin paljon juttuja mitä haluun kokea ja tehdä, että välillä uppoudun mun unelmiin ja ajattelen kaiken mahdolliseksi.
4. Olen tanssinut 4- vuotiaasta lähtien. Juuri siitä syystä oon päätynyt tähän työhön ja saanut myös elinikäisiä ystäviä mun elämään. Se on myös muovannut mun persoonaa, antanut itsevarmuutta ja opettanut paljon. Se on tietyllä tavalla mun paras ystävä joka seuraa ja tukee mua läpi mun elämän. (Joten kiitos vanhemmille ja isosiskolle joka vietiin tanssitunneille jo ennen mua)5. Nautin yksinolosta. Oon super sosiaalinen ihminen ja rakastan olla kaikkien ystävien ja rakkaiden ympäröimänä, mutta tarviin myös yksinoloa ja omaa puuhastelua. Hömppä sarjojen katsomista omatekemän ruuan ääressä. Blogejen tai lehden lukeminen jossain kivassa kahvilassa. Koen olevani itsenäinen ja tunnen itseni hyvin myös tiedostaakseni mitkä ajatukset ovat järkeviä ja mitkä turhia/liioiteltuja.(johtuvat siitä että olen paljon yksin ja ylianalisoin asioita)6. Luovuus ja itseilmaisu on mulle elintärkeää. Vapaus toteuttaa itseäni. Se että mut hyväksytään ja muhun luotetaan sellasena kun oon ja mun työtä arvostetaan. Kukaan ei ole täydellinen. Kaikki mokailee ja komparoi joskus. Mäkin haluan oppia niistä virheistä ja tehdä ne paremmin tulevaisuudessa. Jos teen työtä tai projektia itselleni oon paljon armollisempi. Kun siihen liittyy muita ihmisiä stressaan lopputulosta paljon enemmän.Tiedän etten ole taiteilija, ja että mulla ei ole tanssinopettajan papereita. En ole bloggaaja enkä myöskään valokuvaaja. En ole kirjailija ja mun tekstissä on varmasti kirjoitusvirheitä. Silti teen näitä kaikkia asioita. Oon hyväksynyt omat puutteeni ja asiat mitä en pysty sormia napsauttamalla muuttamaan. Mutta nämä asiat antaa mulle hyvänolon tunteen ja tekee mut onnelliseksi. Ja sitähän me kaikki halutaan. Voida hyvin, nauttia elämästä ja elää onnellisesti.En anna muiden mielipiteiden myöskään vaikuttaa siihen mitä teen, mutta kuuntelen muita ja kysyn paljon apua. Haluan palautetta ja mun mielestä moneen asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta. Jos mulla olisi enemmän aikaa varmasti panostaisin varmasti näihin kaikkiin mulle tärkeisiin asioihin enemmän, mutta nyt hyväksyn itseni tälläisenä. (kaikelle ei riitä aikaa) En halua odottaa vuosia tehdäkseni asioita joihin palan halua toteuttaa ja tehdä nyt. Koska kuten kirjassa Madventures sanotaan: ” Muista olet kesken ”
7. Olen ollut nyt kolme vuotta vegaani ja se on ollut yksi parhaista päätöksistäni. Kaikki alkoi kun mun paras ystävä kertoi lopettaneensa lihan syönnin. Tai oikeastaan hän kertoi ettei söisi mitään eläinperäistä. Kuullosti korvaani todella jyrkältä. Mielessäni kauhistelin jo elämää ilman juustoa. (koska olin oikea juustoaddikti) En koskaan oo ollut jyrkkä omista mielipiteistäni tai tavoistani joten kuuntelin mielenkiinnolla mitä kaikkea hän oli ottanut selvää. En vakuuttunut täysin, mutta kiinnostuin itsekkin katsomaan Netflixistä dokumentin Forks Over Knives ja hakemaan lisää tietoa aiheeseen liittyen. Siitä lähtien olen elänyt ilman eläintuotteita. ( etsin vielä hyvää vegaanista ripsiväriä ) Perheeni ihmetteli aluksi koko asiaa ja olivat huolissaan saanko kaikki ravintoaineet. Asuin kotona ja tein yleensä omat ruokani. Kotiimme ei juurikaan ostettu vegaanisia tuotteita (juustoja, tofuja, kermoja..) joten opin tekemään yksinkertaista hyvää ruokaa josta nautin. Vanhempani huomasivat ettei vegaaniuteni ollut ohimenevä vaihe/kokeilu ja yhtenä päivänä äiti oli ostanut minulle jääkaappiin kauramaitoa. Tulin iloiseksi miten hän oli ottanut minut huomioon ja näin antoivat hyväksyntänsä ja tukensa asialle.8. Mulla on isosisko joka asuu tällä hetkellä Helsingissä. Hänen muutettuaan takaisin suomeen ollaan tultu super läheisiksi ja jutellaan melkein päivittäin. J on myös mun suurin vertaistuki tällä hetkellä, koska tehdään samaa työtä ja elämäntilanne on lähes samanlainen. Meillä on myös yhteinen kisaryhmä Hyvinkäällä missä käyn kerran viikossa opettamassa kahden muun tanssikoulun lisäksi.9. Ennen Tampereelle muuttoa mulla ei ollut koskaan silmäpusseja. En ainakaan muista millon ois ollu. Se on sen arvoista vaikka katsonkin vanhoja kuvia joskus haikeana.
10. Elän mummon elämää. (ainakin poikaystäväni mielestä) Istun tunteja kahviloissa, juon teetä kotona kello yhdeksältä perjantai iltana ja ihastelen kirppareiden vanhoja kulahtaneita neuleita ja kuosipaitoja. Tulen iloiseksi pienistä asioista. Tykkään seurata muiden ihmisten elämää ja kuunnella heidän keskustelujaan salaa. Nämä olivat nyt tällaisia otsikon mukaisesti tylsempiä faktoja, mutta ehkä joku kerta pitää kertoa myös niistä mitä moni ei vielä tiedäkkään. Esimerkiksi fanitin nuorempana Tokio Hotellia ja tästä syystä annoin hamsterini nimeksi minkäs muunkaan kuin kyseisen bändin laulajan nimen. Naurattaa nuo ajat. Murruin myös täysin kun en ollut saamassa lippuja heidän keikalleen. Kun sain ne vihdoin, keikka peruttiin ja bändin järjestäessä korvaavan konsertin en ollut enään kiinnostunut.Läheisten haastattelu voisi tuoda lisään esiin piirteitä taikka tapoja mitä et itse tiedostaisikaan erikoisiksi. -Vilma