Rauhaa

Rauha on laskeutunut vihdoin elämään. Niin kauan sitä on odotettu ja etsitty ja nyt vähän mökkihöperöityneenä oon palannut pitkästä aikaan Kuopioon. Nyt pieni katsaus siihen mitä näihin pariin viikkoon on kuulunut.

Pari viikkoa sitten alkanut vihlova polvikipu on vihdoin mennyt parempaan päin, ja magneettikuvista ilmeni polven limapussintulehdus. Jalan pitäisi parantua kuukaudessa, jos ei niin sitten katsotaan tilannetta uudelleen. Lääkäri ei kieltänyt tanssimista mistä syystä olen uskaltanut pitää kevään viimeiset tanssiopetukset tällä viikolla. Kuitenkin tanssitunnin päätteeksi kipu on ollut kamala mikä on ollut selvä merkki tanssimisen järjettömyydestä. Nyt otsikkoon viitatakseni harjoittelen tätä rauhaa ja kärsivällisyyttäkin ihan huolella..

Kuitenkin viikkoihin sisältyneet hyvät jutut ovat piristäneet välillä harmaatakin mieltä!

Koronan aiheuttamasta poikkeustilanteesta johtuen monet ulkomailla tai muissa kaupungeissa asuneet ystävät ovat oleilleet Jyväskylässä ja ollaan vietetty pitkästä aikaa yhdessä kiireettömiä hetkiä. Ollaan keskusteltu siitä mitä OIKEASTI elämään tällä hetkellä kuuluu. Eli tilannepäivityksiä ja korona kävelyjä/autoiluja. Viestit ja soittelut kuten myös sosiaalinen media on ennen toiminut yhteydenpitovälineenä, mutta keskustelut jäävät tuota kautta kuitenkin aika pintapuolisiksi.

Online tanssitunnit ovat mahdollistaneet tanssinopetuksen jatkumisen normaalisti ja alkukankeuden jälkeen voin olla tyytyväinen työskentelyyni tässä tilanteessa. Kuitenkin koulujutut, soolon sekä opetuksien handlaaminen kipuilevan jalan kanssa on pitänyt jatkuvassa jännityksessä ja haastanut todenteolla kykyä soveltaa ja elää hetki kerrallaan.

Mitään ei ole voinut suunnitella koska tilanne on saattanut muuttua tunnin kuluttua. Voin vain kiittää työporukkaa ja ystäviä ketkä ovat tarpeen tullen pystyneet auttamaan tässä tilanteessa. Myös oppilaiden kanssa etäyhteyden kautta tapahtuneet kohtaamiset ovat olleet sanoinkuvaamattoman ihania ja antaneet paljon iloa arkeen.

Ollaan nyt ystävän kanssa pidetty yhteisestä päätöksestä viikon sometaukoa Instagramista. Päädyttiin tähän yhteisen kävelysession päätteeksi mikä venyi vielä iltarupatteluksi teen äärellä.

Mitä muutoksia oon huomannut sometauosta? No ainakin sen miten enemmän läsnä tunnen olevani nyt tässä hetkessä. Mieli on rauhoittunut ja pystyn olemaan hiljaisuudessa ilman muita ärsykkeitä. Ollaan myös raportoitu ystäväni kanssa toisiamme fiiliksistämme viikon varrelta ja molemmat ollaan huomattu positiivisia huomioita luovuuden kasvamisessa. En olisi osannut odottaa näin huomattavia muutoksia vielä viikon aikana ja olen alkanut pohtia jatkoakin.

Viime viikolla oleilin yksin kolme päivää mökillä. Järvimaisemaan rauhoittuminen, mökkisauna ja aurinko kruunasivat nuo päivät. Itsensä äärelle rauhoittuminen antoi mahdollisuuden puhdistaa mieli kaikista siellä pyörineistä ajatuksista ja tunteista. Jatkuva sosiaalisuus, sosiaalinen media ja muualta tulevat ärsykkeet ovat mahdollistaneet jatkuvan toiminnan, mutta myös häirinnyt asioiden äärelle pysähtymistä ja hyväksymistä. Kun on seurustellut monia vuosia keskittyen ”meihin” itsensä sijaan, pinnistellyt ja halunnut olla paras itsensä jokaisessa elämän osa-alueessa kadottaa helposti oleellisimman asian, itsensä.

Kesä on yhtä vapaa kuin viimevuonnakin mikä antaa mahdollisuudet mökkeilyyn, matkailuun, retkeilyyn ja yleiseen vapaaseen hengailuun. <3

Syksy onkin täysin auki..

-Vilma