Kirjoituksia kesältä

8.6  Odottavan aika on pitkä

Odotan ja olen hermostunut. Leijuva epävarmuus saa mielen poukkoilemaan ja olon levottomaksi. And that`s fine. Tuntuu etten pysty keskittymään mihinkään täysin kun mieli harhailee. Väsyttää ja jollain tavoin ahdistaa kaikki epätietoisuus. Tiedän että tämä on vain ohimenevä olotila, mutta silti näiden tunteiden käyminen on aina yhtä erikoista ja opettavaa. Tiedän olotilaan vaikuttavan huonommin nukutut yöunet ja että ravinnolla sekä liikunnalla on vaikutus yleiseen hyvinvointiin. Eksäni sanoin: ”nuku niin huomenna kaikki tuntuu jo paremmalta”.

On ollut ihana nähdä ystäviä ja näin juurtua taas hetkeen. Kaikki on oikeasti tosi hyvin, mutta mieli käy laukalla ja haluaa järkeillä kaiken selväksi vaikkei se olisi tässä hetkessä mahdollista. On vaikea oppia elämään hetkessä, mutta haluan oppia. Ei täydy mennä ulos aina auringon paistaessa, mutta haluan kuitenkin. Haluan elää vapaasti, mutta tiedän rajoittavani itseäni kuitenkin. (ehkä ihan hyvä niin haha)

Kesä on ollut jo ihana ja paljon aurinkoisia päiviä on ollut. Ehkä hyviä päiviä on ollut niin paljon, että olen vieraantunut näistä huonoista. Ja eihän tämä edes ole huono. Kirjoittamisen ja omien mielten myllerrysten käsittelemisen kautta tulemme tietoisimmiksi itsestämme ja pääsemme lähemmäksi niitä tapoja joilla osaamme käsitellä vaikeat, epämiellyttävät tilanteet.

Haluan kovasti olla aktiivinen, muille avuksi ja kokea itseni hyödylliseksi. Niimpä. Olla läsnä muille, elää hetkessä avoinna ja oppia uutta. Mutta milloin olen läsnä itselleni? Elänkö muita varten vai itseäni? itselleni?

13.6 Kun vesi ei ole enää niin kylmää että laulattaa

Helle ja ihanat ihmiset! Puistot ja satamat ovat täynnä ihmisiä. Tekee mieli vain lukea ja makoilla. Matkailla Suomessa ja nähdä ystäviä. Ruokkia mieltä ja tehdä kaikkea luovaa. Rakastaa ja uida paljon.

Viime päivinä on jaettu paljon ajatuksia ja keskusteltu mielenkiintoisista asioista. On ihmisiä joiden kanssa tunnen olevani kotona. Kun on paljon ystäviä, on paljon syntymäpäiväjuhlintaa ja elämänmuutoksia. Kun toinen alkaa seurustelemaan, toinen muuttaa pois maasta ja toinen uuteen kaupunkiin. Yksi aloittaa opiskelut, toinen eroaa, ja yksi haaveilee elämän yksinkertaistamisesta.

Elämä on kuin puutarha. Välillä tuntuu että se on täynnä rikkaruohoja eikä niistä pääse kitkemälläkään eroon. Kukat eivät lähde juurineen vaan palaavat odottamatta hetken päästä taas esiin. Tietyt kukat taas kukoistavat aina ja toiset tuottavat päänvaivaa. On paljon asioita mistä pitää ja paljon mitä haluaa parantaa. Silti jokainen tarha on erilainen ja mielenkiintoinen. Uniikki ja upea.