”Hehkeä” helmikuu
Tää on sellanen aamu kun kahvi menee hujahtaen kurkusta alas. Yleensä juon yhden kupillisen hitaasti nautiskellen ja joskus joudun lämmittämään sen vielä mikrossa uudelleen.
Nyt pitää taas miettiä mitä tulinkaan kirjoittamaan. On tapahtunut taas niin paljon, että joudun vähän selaamaan puhelimen kuvia kiteyttääkseni ajatuksia. No enimmäkseen tanssia, mutta oon myös tehnyt ensimmäistä kertaa ruisleipää ja ollut #esityskäynnissä mielenosoituksessa. Oon saanut olla mukana erilaisissa työryhmissä ja projekteissa sekä opettaa tanssia poikkeusoloista huolimatta. Kuopiossa kaikki on ollut suht normaalisti vaikka maski ei ilmesty vieläkään automaationa kasvoille. Reenaaminen maskin kanssa on siedettävää vaikka en olekaan käynyt kaikilla reenitunneilla.
Käytiin myös laskettelemassa iltarinteessä kavereitten kanssa. Kokeneet lautailijat opettivat meitä ennestään suksilla menijöitä ja oli siistiä löytää vauhti laudan kanssa. Oli parasta tehdä pitkästä aikaa jotain ihan uutta ja saada erilaista ärsykettä keholle ja mielelle. Yksi meistä satutti ranteensa ja joutui lähtemään näyttämään kättään päivystykseen. Mitään ei onneksi murtunut ja selvittiin säikähdyksellä. Hyppyrit jätettiin kuitenkin välistä.
On ollut kauheanlainen matkustus kuume ja tekisi mieli lähteä eri kaupunkiin tai uuteen paikkaan haistelemaan ympäristöä. Ollaan kämppiksen kanssa molemmat aktiivisia menemään ja tekemään, mutta sitten välillä koitetaan kyllä rauhoittua katsomaan hehkutettua Crownia. Ollaan myös käyty salilla ja on ollu kiva fiilis saada lisää voimaa kehoon. On ollut myös ollut oikea aarre asua ystävän kanssa. Ei vaan sen takia että juuri kun oot nukkunut super huonosti ja tuntuu että haluaisit skipata koko päivän, avaat oven ja toinen on tehnyt sulle pannukakkuja. Vaan ihan jo siksi että toisen pelkkä läsnäolo antaa niin paljon ja tuo tiettyä energiaa kotiin. Vaikka ollaan jännitetty vaihtoon lähtemisen peruuntumista ja yleisesti koko maailman tilannetta ollaan fiilistelty reissaamista katsomalla vanhoja kuvia ja videoita tien päältä.
Mietittiin, että voitaisiin julkaista lyhyet videot joskus tännekin.
Oon soittanut ystävälle Osloon ja saanut paljon kortteja <3 Koitan myös lähettää kortteja.. pikkuhiljaa. Viikonloput on mennyt valmistuvan opinnäytetyön harjoituksissa sekä kuvausprojekteissa ulkosalla. Viimeinen vuosi on ollut kyllä opettavainen matka videokuvauksen maailmaan. On hienoa että uusia taiteen vaikuttamisen tapoja löydetään ja luovitaan uusia mahdollisuuksia. SkillD Companyn kanssa ollaan työstetty videosarjaa Karoliina Lahdenperän visiota toteuttaen. Kaikki videot löytyvät Youtube kanavaltamme ja syntyvää materiaalia löytyy myös Instagramistamme tililtä soldiersofmotherearth, Youtubesta sekä nettisivuilta.
soldiersofmotherearth.fi (SkillD Company – Ohjelmapalvelu SkillD Company
Oon myös työskennellyt aktiivisesti paikallisen teknikko Anne Salmen kanssa ja ollaan alettu yhdessä toteuttamaan visioitamme. Meillä on paljon ideoita, mutta myös intoa tehdä töitä yhdessä. Nyt meillä on myös Youtube kanava, blogi sekä Instagram- tili josta voi lukea lisää tulevista projekteista.
On ollut mielenkiintoista myös tanssia ja työstää Vilma Tuominiemen opinnäytetyötä Näkyväksi kosketetut. Aiheena ollaan käsitelty kontaktia, katsomista ja kosketusta oman kehon ja ryhmän kuuntelun kautta. Ollaan pyritty riisumaan ylimääräistä olemista pois ja löytää aito, läsnäoleva oleminen hetkessä.
Ensimmäinen esityspäivämme koitti viime torstaina ja kenraalin jälkeen oltiin valmiina lavalle. Löysimme yhteisen energian ja oli upea tanssia ryhmän kanssa ja saada esiintyä Sotkulla. Ennen toiseksi viimeistä kohtausta kuitenkin löin isovarpaani sivuvalon jalkaan jonka jälkeen tunsin jalkani vuotavan. En voinut katsella jalkoihini vaan päätin jatkaa kunnes jouduin poistumaan kesken koreografiaa lavalta. Kuivasin jalkaa hetken, mutta hyppäsin ennen nosto kohtausta mukaan. Vedimme esityksen kunnialla loppuun vaikka verta levisi ympäri lavaa ja beigejä vaatteitamme myöten. Ärsyttävän pieni mutta syvä haava tikattiin ja seuraava esityksemme peruttiin. Tunsin tuottavani pettymyksen koreografille ja toivoin todella pääseväni esiintymään haavasta huolimatta. (Sain jopa hoitajat puolelleni päivystyksessä). Kaikesta huolimatta olen todella kiitollinen teosprosessista ja siitä että pääsin tanssimaan tätä teosta.
Nyt alkoi hiihtoloma, näytän mörrimöykyltä ja katselen ulos aurinkoon. Koitan ottaa iisisti ja riehua vasta tikkien poistamisen jälkeen. Lomasta on silti tulossa hyvä sillä parhaat ihmiset ja ulkoilma piristää mieltä. Nyt ei voi muuta kun kuulostella hetkeä ja yrittää olla ratkaisematta kaikkea nyt. Pientä kutkutusta on mahan pohjassa ja kevät on paljon hyviä juttuja täynnä. Ollaan rauhassa ja mennään päivä kerrallaan.
-Vilma