Hello And Good Bye Kajaani

​Halusin vähän purkaa tänne meidän helmikuun Kajaani reissua josta ei vastoinkäymisiä puuttunut. Lähtöä edeltävänä päivänä meidän airbnb kämppä meni alta, kun lämpöjärjestelmä kaatui. Olin jo aiemmin soitellut hotelleihin joten tiesin lähes jokaisen hotellin olevan täynnä. Löydettiin kartanohotelli Karolineburg ja päädyttiin varaamaan se.
​Lähdettiin seuraavana aamuna kahdella autolla klo 6.00 Kajaaniin. Toinen auto ei lähtenyt käyntiin, koska akussa oli jokin ongelma. Soitto vanhemmille ja auton käynnistyttyä matkaan piuhat, joilla pystytään ottaa virtaa toisen auton akusta. Tästä kyseisestä autosta oli myös toinen valo palanut, vilkku ei toiminut ja bensamittari sökönä. Auto oli siis valmiina tien päälle.
​Kun pääsimme kisapaikalle yhden meistä eväät olivat vuotaneet repussa esiintymisvaatteiden päälle. Valkoisten esiintymisvaatteiden 🙂
​Illalla haluttiin mennä ulos syömään ja koitettiin googlettaa hyvää ruokapaikkaa. Löydettiin paikka jonka nettisivut näyttivät lupaaville. ”Rento ja viihtyisä” ”Herkulliset ja runsaat annokset”. Heti kun astuimme ravintolaan sisään tunsimme tarjoilijoiden ”Voi ei” katseet kohdistuvat meihin. Ravintola ei ollut edes täynnä, mutta eivät tainneet olleet tottuneet kyseiseen väkimäärään. Seisoimme näkyvällä paikalla ja lopulta kävelimme pyytämään pöytää. Saatiin pöytä ja nyrpeää palvelua, mutta oltiin liian nälkäisiä lähteäksemme muualle. Palvelu oli super outoa ja tuntui että me saimme heidät johdateltua kysymään tietyt vaaditut kysymykset meiltä. Alkupaloiksi nachoja ja tomaattisosetta joka koitti olla salsaa. Muut ottivat burgerit ja minä kasvispihvit bataateilla. Kasvis Burgereiden välissä oli sama lössö pihvi (varmaan mikrossa lämmitetty) mitä minunkin lautasella. 
​Seuraavana aamuna toinen (arvaatte varmaan kumpi) autoista ei lähtenyt käyntiin. Kuuden näppärän/kokemattoman naisen voimin, kysymällä snapchatissä, yhden isä puhelimen päässä ja ohjekirja kädessä onnistuttiin kyllä lopulta saamaan virtaa toisesta autosta ja päästiin liikkeelle. Haittapuolina paleltuneet sormet ja varpaat. Muutama tuskan ääni autosta kyllä kuului 😀
Oltiin nälkäisiä käynnistysoperaation jälkeen, mutta mietittiin uskalletaanko pysähtyä ensimmäiselle huoltoasemalle jos joudutaan tekemään sama rumba uudestaan. Jokainen mietti varmaan mielessä ”Never again”. No nälkä voitti ja päätettiin ottaa riski. Se kannatti ja sydän tykyttäen auto käynnistyi ilman ongelmia. Muutamat voiton huudahdukset ja muuvit parkkipaikalla ennen liikkeelle lähtöä.
Oltiin ajettu toista reittiä Kajaaniin kuin toinen auto ja haluttiin palata yhdessä samaa reittiä. Oltiin tuolloin ajettu suomen moderneimman huoltoaseman ohi ja nyt haluttiin käydä siellä yhdessä. Seurattiin toista autoa (älkää kysykö miksi seurattiin niitä vaikka me oltiin sitä reittiä aikaisemmin ajaneet) ja tovin pimeää tietä ajettuamme aloimme miettimään missä kaikki katuvalot ja huoltoasemat ovat. Seurasimmeko edes oikeaa autoa vai olimmeko kadottaneet heidät jossain vaiheessa. No onneksi edessä ajava auto oli sentään oikea ja suunta Jyväskylään päin 😀 Jäi huoltoasema näkemättä ja ajettiin pimeää syrjätietä lähes koko matka. Ohitettiin kyllä rupuisempi huoltoasema ja huijattiin toisessa autossa olevia heidän missanneen sen 😀 Raukat paniikissa ” MITÄ MISSÄ!!” ”käännytäänkö takaisin?” ”menittekö sinne” ”miten missattiin se??” ”se ykskö? sehän oli ihan rupunen!” 
​Pysähdyttiin vielä yhdessä huoltoasemalla ennen Jyväskylää ja ostettiin sisustuskaupasta must have-sammakkokynttilät. Saatiin kulutettua liikkeessä juuri sen verran aikaa, että bussillinen (jonkun lajin) urheilijoita pärähti kassajonoon 🙂
​Ai että miten rakastan mun ystäviä. Kiitos kun lähitte mun matkaan Kajaaniin ja tanssitte lavalla mun koreografiassa. Te teitte teoksen omalla olemuksellanne ja heittäytymisellänne. Ootte rakkaita.

-Vilma