Mistä edes aloitan 1/2

Kyllä! Arki on virallisesti pärähtänyt käyntiin ja sen kyllä huomaa. En tiedä alotanko kertomalla Lontoon reissusta vai tästä kaikesta täällä Tampereella. Fiksusti ajateltuna kannattaa edetä järjestyksessä vaikka hulivili puoleni haluaa avautua kaikesta kerralla. Mutta teitä ajatellen jätän romaanin mittaisen tekstin väliin ja kirjoitan ensiksi Lontoosta. Onko hyvä näin? Tehdään nyt näin.Lontoon reissu oli upea, inspiroiva, hektinen, opettavainen, haastava ja kaikkea muuta.Lähdettiin maanantaina aikaisin aamulla ja samana päivänä alkoi viikon kestävä tanssileirimme Lontoossa. Ei ehditty ensimmäiselle tunnille, mutta katsottiin sivusta ensimmäisen tunnin loppua. Muut tanssivat ensimmäistä koreografiaa. Olo jännittynyt ja hämmentynyt kun istuskeltiin Old Finsbury Town Hallin lattialla ja katsottiin muita leirille tulleita ihmisiä. Muita katsellessa iski jännitys. Miten pärjään näillä tunneilla… näyttää vaikealta.. millaisia muut ovat.. mitä jos en pysy mukana..Joka päivä meillä oli 6h tanssia sekä leirin hintaan kuuluva VEGAANINEN lounas. Tunnit alkoivat 10.30 ja loppuivat 18.30 aikoihin. Majoituttiin muiden leiriläisten kanssa hostelli huoneessa ja se oli myös mun ensimmäinen hostelli kokemus. Ja mukava sellainen olikin vaikkakin hieman sotkuinen, hajuinen, äänekäs ja omalaatuinen haha. Viisi päivää meni hujauksessa ja opin valtavasti uutta itsestäni niin tanssijana kuin ihmisenäkin. (Koska tanssija ei ole ihminen) En ollut tanssinut koko kesänä ja intensiivinen viiden päivän koreoiden nappaaminen ja kehoreeni vei kyllä hetkittäin musta mehut. Mutta ei huonolla tavalla. Olin onnellinen ja järjettömän kiitollinen kaikesta ja koko kokemuksesta joka olisi voinut jäädä kokematta. Mahdollisuudesta tanssia  ja kehittyä niin upeiden tanssijoiden, ihmisten, koreografien kanssa. Se oli haastavaa, mutta todella palkitsevaa. Viimeisenä päivänä viimeisellä tunnilla aivoni ja kehoni eivät enään halunneet tehdä yhteistyötä ja koreografian nappaaminen oli oikea kamppailu. haha. Oikein alkoi naurattaa kun katselin muita leiriläisiä ja koreografia joka yritti saada meihin energiaa ja saada liikkeet jäämään lihasmuistiimme.Hieman jälkikäteen mietin miksi jännitin turhaan, koska kaikki meni hyvin, en ollut yksin vaan Vivianin kanssa ja kaikki oli super mukavia. Mutta toisaalta mukavuusaluuelta poistuminen vaatii aina pientä heittäytymistä. Koin, näin ja oivalsin. Näin paljon uutta ja tutustuin ihaniin ihmisiin eripuolilta maailmaa ja rakkaus tanssimiseen yhdisti meitä kielimuurista riippumatta. 

-Vilma