Kohti uutta ja vierasta
Heinäkuu vaihtuu kohta elokuuksi ja kesä alkaa lähenemään loppuaan niinkuin aina jossain vaiheessa käy. Oon onnellinen tästä kesästä ja hetkistä joita oon saanut kokea. Oon ollut lomalla, mutta tehnyt silti kesäopintoja, tanssinut juuri sopivasti, viettänyt aikaa perheen kanssa ja tutustunut uusiin ihmisiin. Enkä vain keihin tahansa, vaan mielettömiin ihmisiin, sielun ystäviin jotka ottavat vastaan avoimesti luottaen aikaan ja hetkeen eläen intuitiivisesti omaa elämää.
Pysähtymisellä on ollut paikkansa ja tunnen olevani samaanaikaan lennossa kuin jalat maassa juurtuneena paremmin kuin pitkään aikaan. Ylikierroksilta palautuminen on ollut haastavaa, mutta kesällä armollisuus itseään kohtaan on tuntunut helpommalta. Tämäkin kirjoittaminen kulkee vain ja sanat löytävät paikkansa analysoimatta. Välillä oon nukkunut enemmän ja välillä vähemmän, mutta oon pystynyt viettämään oman näköisiä ja oloisia päiviä pingottamatta tekemättömistä askareista. Vapautuminen on ollut ihanaa ja koen inspiroituneeni taas toisin. Levon kautta oon pystynyt taas huomaamaan kaiken ympärillä ja ammentaa energiaa lähes kaikesta vastaan tulevasta. Väreistä, luonnosta, ruuasta, ihmisistä ympärillä. En voi käsittää kuinka onnekas oon ja kuinka paljon mulla on rakkautta, hehkua ja luottamusta ympärillä.
Oon vahvistunut siitä, että kaikella tapahtuvalla on merkityksensä, enkä oo luovuttamassa itteni suhteen. Viimeinen lause kuulostaa voimakkaalta, mutta tässä tarkoitan jatko- opiskelua, jatkuvaa uuden oppimista ja ymmärtämistä. Ja rehellisesti oon ollut myös välillä kaukana itestäni ja muista ihmisistä ympärillä. Oon halunnut ja yrittänyt olla aina hyvä ihminen, sellainen joka on muita varten, tukee ja auttaa. Elämällä muille oon myös kadottanut välillä oman ääneni. En oo ollut rehellinen, kun oisin halunnut olla, tai en oo uskonut tekojeni riittävyyteen. Riittämättömyyden tunne on raskas ja kivinen, mutta ymmärtämällä omia ajatuksen keloja voi taas lähteä työstämään eheytymistä kokonaiseksi. Sana eheytyminen saa päässäni soimaan huokailujen sinfonian, ja ajatuksia siitä miten kirjoitan kuin oman elämänsä elämäntapa guru, joka on löytänyt itsensä uudelleen vietettyään kuukauden vaeltaen vuorilla. (Tämä olis upeaa!!)
Mutta en uhraudu ajatuksilleni tai toimi virran mukaan miellyttääkseni tai unohtaakseni omat arvoni.Sillä eheytyminen jatkuu varmasti koko elämän (ja kolhuja on lisää tulossa). Joku saattaa löytää itsensä siltä kuuluisalta jooga retriitiltä ja toinen omasta marjapensaastaan kyykkien rikkaruohoja. Tavalla kun ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, kuinka päättää tehdä valintoja ja elää OMAA elämäänsä arvojensa kautta. Heittää hiiteen arvostelijoiden ajatukset, jotka eivät vie sua eteenpäin kohti hyvinvointia ja hyvää elämää. ”Oot elämäs tärkein henkilö”, sanon monille ystävilleni, kun kuulen kuinka he epäilevät itseään toisiin peilaamalla voiden itse huonosti. Sitähän me kaikki haluamme. Tulla rakastetuksi omina itsenämme.
Kesällä oon saanut olla paljon mökillä niin juhannuksena ystävän ja perheen parissa kuin muutenkin. Oon suppaillut järvellä, käynyt soutelemassa, syönyt ihania kesäruokia ja mansikoita. <3
Oon käynyt mummin luona ja viettänyt viikon helsingissä nähden ystäviä ja taidetta Vallisaaressa. Oon uinut lähes joka päivä niin järvessä, kuin meressä: Seurasaaressa, Eiran rannassa, Rautalammilla, Vaajakoskella, Kuopiossa, Jyväskylässä ja Turun saaristossa Houtskarissa. <3
Heinäkuu oli hehkun kuukausi. Juhlittiin mun siskon (kauppatieteiden) maisteri juhlia meidän lapsuuden kodin pihalla. Juhlat olivat onnen ja ilon täyteiset, täynnä tanssia, laulua, pelejä ja naurua. <3
Oon tanssinut pihalla ja viettänyt kesäpäiviä tanssiystävien kanssa Imatralla. <3 Oon juonut muutaman bissen, vähän enemmän skumppaa ja paljon makuvissyjä.
Oon opettanut nykytanssia maagisessa Houtskarissa Tanssia meren äärellä- tanssikurssilla, joka järjestetään vuosittain Turun saaristossa. <3 Upeita kohtaamisia, tanssin iloa ja yhdessä jakamista.
Nyt oon palannut Kuopioon ja pakkailen täällä rauhassa ennen lähtöä Stavangeriin. En voi vieläkään uskoa, että nyt vaihto toteutuu ja tuun opiskelemaan Norjassa syyslukukauden. Oon tosi onnessani ja innoissani siitä mitä vastassa odottaakaan ja aion ottaa kaiken avoimin mielin vastaan. Aion nauttia ja tanssia sydämmen kyllyydestä, tutustua uusiin ihmisiin ja upeisiin maisemiin. Inspiroitua ja kasvaa ihmisenä tietty viisaammaks ja niin edelleen. (yeppp!)
Kuitenkin ennen sitä on pientä pakkailua alivuokralaisia varten, kriiseilyä siitä mitä pakkaa mukaan ja mitä tunkee jätesäkkeihin häkkivarastoon. No pikkuhiljaa, ”ja se on vaan puol vuotta” niinkun äiti sano, kun en osannut päättää mun maihareista kummat otan mukaan.. ne hienommat, vai ne käytännöllisemmät? Mitäpä veikkaatte? 🙂
Lähdetään sunnuntaina 8.8 ja lennetään ensin Osloon mun ystävien luokse (ei olla nähty niin pitkään aikaan.. kyynel <3). Vietetään ainakin kaksi päivää Oslossa ennen Stavangeriin matkaamista. Sitä ennen pitää vielä käydä ottamassa toinen koronarokote ja nähdä muutamia ystäviä Kuopion päässä. Tunnen olevani etuoikeutettu ja onnekas tästä, kesästä ja monista muista mahdollisuuksista joita oon saanut kokea. Oon valmis uuteen.
-Vilma K
