Oon halunnut jo pitkään kirjotella, mutta sitten on aina tullut jotain muuta tekemistä.  Palasin takaisin Tampereelle vasta tammikuun kahdeksas päivä ja halusin asettua rauhassa ennen kun arki alkaa. Kämppä oli jäänyt siistiksi ja muutamaa nuutunutta kasvia lukuun ottamatta kaikki näytti samalta kuin lähtiessäkin. Postiakaan ei ollut tullut niin paljoa kun ajattelin.
Mun poikaystävä pysty onneksi lähtemään heittää mua ja sain paljon tavaraa tuotua kotoa kämpälle. Saatiin myös lisää aikaa olla yhdessä ennen kun katkonainen näkeminen jatkuisi. 
​Mun joulu meni tosi hyvin. Olin niin loman tarpeessa ja kotiin tullessani mielessä oli vain yksi asia. Lepo ja mitään tekemättömyys. Mun tanssiystävät olivat myös tulleet perheidensä luokse Jyväskylään viettämään joulua. Parasta oli nauraa ja olla yhdessä pitkästä aikaa. Tuli mieleen ne ajat, kun asuttiin kaikki Jyväskylässä ja nähtiin lähes päivittäin. Tanssittiin, esiinnyttiin ja oltiin osa toistemme arkea. 
Joulu oli ihanaa aikaa perheen ja poikaystävän kanssa. Otin aikaa olemiselle, rauhoittumiselle  ja nautin kaikesta ympärillä. Onnistuin mielestäni olemaan aidosti läsnä ja keskityin hetkessä olemiseen.
Tampereelle palatessani olo oli hyvä. Koti tuntui kodikkaalta ja omalta, mutta poikaystäväni lähdön jälkeen olo oli tyhjä. Olin tottunut ihmisiin ympärillä ja yhtäkkiä olinkin yksin mun yksiössä ja suunnittelin seuraavaa päivää. En törmäisi sattumalta kehenkään tuttuun tai katsoisi netflixiä siskoni kanssa. Olin vain minä ja Tampere tuntui hiljaiselta. 

Viime viikolla mulla alkoi loputkin työt ja huomaan tuon hiljaisuuden johtuneen arjettomuudesta. 😀 keksinkö uuden sanan? Näin myös ystävääni kehen tutustuin Tampereella. Kutsuin myös yhtenä päivänä muita uusia kavereitani luokseni kylään. Näin tanssiystävää ja kävin lounaalla lapsuuden ystävän kanssa yliopistolla. Suunnittelin tunteja ja fiilistelin aurinkoa. Kaikki oli taas hyvin.
Muutama uusi tunti alkoi pyörimään vanhojen rinnalla. On ollut ihana palata taas opettamaan ja nähdä tuttuja ja uusia oppilaita. 
Tällä hetkellä mielessä on kevään yhteishaut. En vielä tiedä haenko opiskelemaan vai enkö. Molemmissa on puolensa. Huomaan nauttivani ”vapaasta” elämäntyylistä ja opettamisesta, joka ei kuitenkaan sido minua neljäksi vuodeksi samaan paikkaan. Voin tehdä asioita hetkenkin mielijohteesta tai ainakin niiden toteuttaminen on helpompaa kuin opiskelijana.
Opiskelu kiehtoo ja niin moni asia tulevaisuudessa! Nautin elämästä juuri nyt joten vaikea miettiä pidemmälle.

​Ihanaa maanantaita ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
​
-Vilma