17.7.20

Istun mökin terassilla auringon mennessä pilveen. Nään hetken kirjoittaa. Nukuin huonosti, mutta aamu tulee aina kuitenkin. Päätös Instagramista luopumisesta day 2 (näin ajatustasolla vieläkin).

Ostin taas kolme uutta pokkaria ja oon uppoutunu täysin lukemiseen. Viimeisimpänä Michelle Obaman omaelämänkerta ja nyt Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen- päiväkirja romaani. Oon nyt nauttinu kyl hiljaisuudesta. Parasta just nyt mökkisauna, järvi ja ihana luonto. Silti täytyy laittaa korvatulpat yöksi, että saa unen päästä jossain vaiheessa kiinni. Sit on niin hiljaista, että tuntuu katoaa omaan maailmaan ja nukahtaa.

2.8.20

Toinen yö uudessa kämpässä keskustassa. Tuntuu hyvältä olla lähellä kaikkea. Käytiin eilen tanssimassa ja viis minuuttia olin jo kotona. Eilinen muuttopäivä oli kyllä aikamoinen. Porukat tuli auttamaan ja tuleva kämppis also. Super poikki mut ilonen kaikesta. Tänään laitettiin viimeisiä tavaroita ja ensimmäinen ilta yksinään täällä. Ulkona ukkostaa ja sataa. Super tunnelmallista hyggeillä ja juoda teetä. Katoin normaaleja ihmisiä sarjan loppuun ja tällä hetkellä kirjana Veera Vaahteran Vedet silmissä. Viihdyttävää ja aika nopealukuista luettavaa.

3.8.20

Kävin varmuuden vuoksi ottamassa koronanäytteen flunssan vuoksi. Tällä viikolla mulla on tanssinopetus töitä plus projektin suunnittelua ja kuvausjuttuja. En halua ottaa riskiä, että tartuttaisin ketään. Onneksi tulokset tulee jo huomenna aamupäivästä niin ei tarvitse stressata pitkään.

7.8.20

Eilinen ilta venähti hyvän pizzan, viinin ja ystävien seurassa. Heräsin auringon porottaessa ikkunasta. Lakanat menee verhoista tällä hetkellä. Juoksin ensimmäistä kertaa polvitulehduksen jälkeen. Lämmin sää ja ihana tuuli vasten kasvoja.

Kouluhommia ja toffeepulla kahvilassa ystävän kanssa. Nää päivät on sisältänyt paljon mielenkiintoisia keskusteluja, naurua ja tanssia. Pitkästä aikaa oppilaiden kohtaaminen tuntuu tällä hetkellä epätodelliselta ja niin upealta. Tiedostan kuinka onnekas oon. Saan elää omannäköistä elämää, työ on intohimo ja mun ympärillä on mitä upeimpia ihmisiä.

Soitin äsken mummille. Puhuttiin ruuasta, fiiliksistä ja nektariineista. On ikävä, mutta odotan että kohta pääsee taas kyläilemään normaalisti. Nyt sillä silmällä Netflixistä. Maailman tila muuttuu, kaikki muuttuu. Mennään eteenpäin päivä kerrallaan.

12.8.20

Ylikierroksilla ja väsyttää. Palaan Kuopioon ja huomaan harhailevani niin mielessä kuin kadulla. Mietin erinäisiä pieniä asioita, jotka tuntuu samaan aikaan tärkeältä ja merkityksettömiltä tässä hetkessä. Juonut tänään jo kaksi kuppia kahvia ja sekin tuntuu olevan liikaa. Täytyis lopettaa kahvin juonti. Kaipaan luontoon.

Tänään 16.8.2020

Ulkona kansainvälisten markkinoiden tuomaa hälinää. Olo väsynyt mutta aurinko houkuttelee ulkoilmaan. Kävin katsomassa Kino Kuvakukossa Terapiaa tunisialaisittain. Voin kyllä suositella! Kiinnostava ja mielenkiintoinen sukellus vieraaseen kulttuuriin, kepeä komediallinen draama lisänä hieman romantiikkaa. Just hyvä kombo.

Vaikea olla lomalla ja säästää. Sitten sitä miettii miksi säästää, ketä varten. Miksi tietty tilillä näkyvä summa tuo vapaan olon ja siitä pienempi tuo ajatukset säästämisestä?? Ärsyttävää välillä, mutta silti sitä tekee asioita ja käyttää rahaa. Koska niin kuuluukin ja elämä on paljon rikkaampaa kokemusten äärellä. Muistakaa se.

-Vilma K

8.6  Odottavan aika on pitkä

Odotan ja olen hermostunut. Leijuva epävarmuus saa mielen poukkoilemaan ja olon levottomaksi. And that`s fine. Tuntuu etten pysty keskittymään mihinkään täysin kun mieli harhailee. Väsyttää ja jollain tavoin ahdistaa kaikki epätietoisuus. Tiedän että tämä on vain ohimenevä olotila, mutta silti näiden tunteiden käyminen on aina yhtä erikoista ja opettavaa. Tiedän olotilaan vaikuttavan huonommin nukutut yöunet ja että ravinnolla sekä liikunnalla on vaikutus yleiseen hyvinvointiin. Eksäni sanoin: ”nuku niin huomenna kaikki tuntuu jo paremmalta”.

On ollut ihana nähdä ystäviä ja näin juurtua taas hetkeen. Kaikki on oikeasti tosi hyvin, mutta mieli käy laukalla ja haluaa järkeillä kaiken selväksi vaikkei se olisi tässä hetkessä mahdollista. On vaikea oppia elämään hetkessä, mutta haluan oppia. Ei täydy mennä ulos aina auringon paistaessa, mutta haluan kuitenkin. Haluan elää vapaasti, mutta tiedän rajoittavani itseäni kuitenkin. (ehkä ihan hyvä niin haha)

Kesä on ollut jo ihana ja paljon aurinkoisia päiviä on ollut. Ehkä hyviä päiviä on ollut niin paljon, että olen vieraantunut näistä huonoista. Ja eihän tämä edes ole huono. Kirjoittamisen ja omien mielten myllerrysten käsittelemisen kautta tulemme tietoisimmiksi itsestämme ja pääsemme lähemmäksi niitä tapoja joilla osaamme käsitellä vaikeat, epämiellyttävät tilanteet.

Haluan kovasti olla aktiivinen, muille avuksi ja kokea itseni hyödylliseksi. Niimpä. Olla läsnä muille, elää hetkessä avoinna ja oppia uutta. Mutta milloin olen läsnä itselleni? Elänkö muita varten vai itseäni? itselleni?

13.6 Kun vesi ei ole enää niin kylmää että laulattaa

Helle ja ihanat ihmiset! Puistot ja satamat ovat täynnä ihmisiä. Tekee mieli vain lukea ja makoilla. Matkailla Suomessa ja nähdä ystäviä. Ruokkia mieltä ja tehdä kaikkea luovaa. Rakastaa ja uida paljon.

Viime päivinä on jaettu paljon ajatuksia ja keskusteltu mielenkiintoisista asioista. On ihmisiä joiden kanssa tunnen olevani kotona. Kun on paljon ystäviä, on paljon syntymäpäiväjuhlintaa ja elämänmuutoksia. Kun toinen alkaa seurustelemaan, toinen muuttaa pois maasta ja toinen uuteen kaupunkiin. Yksi aloittaa opiskelut, toinen eroaa, ja yksi haaveilee elämän yksinkertaistamisesta.

Elämä on kuin puutarha. Välillä tuntuu että se on täynnä rikkaruohoja eikä niistä pääse kitkemälläkään eroon. Kukat eivät lähde juurineen vaan palaavat odottamatta hetken päästä taas esiin. Tietyt kukat taas kukoistavat aina ja toiset tuottavat päänvaivaa. On paljon asioita mistä pitää ja paljon mitä haluaa parantaa. Silti jokainen tarha on erilainen ja mielenkiintoinen. Uniikki ja upea.