Pähkinänkuoressa osa 1

Uijui siitä on aikaa. Liikaa 
Pähkinän kuoressa
Hain Ammattikorkeakouluun opiskelemaan tanssipedagogiikkaa eli minusta tulee kuin tuleekin tanssinopettaja ammatiltani. Vaikka sitä olen jo muutaman vuoden tehnyt, pointtina on että haluan tehdä tanssia työkseni. Eli minusta ei tulekaan sosionomia taikka myyjää (joka itseasiassa olenkin jo) tai ehkä jossain vaiheessa tulee tai olen näitä kaikkia who knows, mutta nyt haluan kuunnella vain itseäni ja mikä tuntuu oikealta ja hyvältä. Opettaminen on rakasta ja niin myös luominen, uuden synnyttäminen ja mahdollistaminen.
Tällä hetkellä kiinnostaa ajatus mikä on mahdollista.
Muutin Kuopioon. Jyväskylästä muutettuani Tampereelle en kokenut ikävää itse kaupunkia kohtaan. Tällä kertaa pienoinen kaiho ja pala minusta jäi Tampereelle (ilmankos oloni on ollut epätasapainoinen budumtsss….) #hävettää. Kuopio on pienempi, mutta kaunis. Pidän keskustan rakenteesta ja kulkemisen helppoudesta. Välimatkat ovat sopivia ja voit käydä hoitamassa asioita keskustassa, poiketa hetkeksi puistoon tai vaikka satamaan, ilman ajatusta jaksaako sinne päin lähteä.
Muuttoon kuului uusi asunto jonka remontti kesti syyskuulle. Sain onnekseni asua ystäväni vanhassa kämpässä keskustassa ja tätä kautta tutustuin myös yhteen hänen kämppiksistään paremmin. Heti kättelyssä huomasimme molemmat olevamme ensitreffit alttarilla faneja ja lokakuun illat menivätkin sujuvasti ensitreffit alttarilla Ruotsin, Tanskan ja Australian jaksoja katsoen. Viikkoon mahtui paljon muutoksia ja mahtavaa kehitystä.
Aluksi minulla oli ystäväni jättämä patja ja omat lakanat. Mun tuoma pussi jonka kuului sisältää peitto sisälsikin neljä tyynyä. No oli ainakin mistä valita.  Kahden ensimmäisen yön jälkeen kämppis muisti omistavansa makuupussin jonka avasin seuraavaksi yöksi lakanani päälle. Parin päivän päästä sain myös paksumman peiton luokkalaiseltani ja toisen patjan kämppikseltä nykyisen alle. Tämä oli jo luksusta <3 Yksi koulumme muusikoista lähti kahdeksi viikoksi reissuun ja näin sain lainata hänen taitettavaa pyöräänsä (kyllä, pyörä joka taittuu keskeltä runkoa kasaan) ja pitää siitä huolta hänen ollessaan muualla. Tosin hän muistutteli tarkistamaan ettei ruuvit löysty yön aikana niin suunta pysyy suorana ja ohjaus hallinassa 😀 On ollut mahtavaa huomata miten ihmiset ovat täällä niin avoimia ja tarjoutuvat aina auttamaan. 
Tietyömaasta ja aamuisista räjähdysäänistä huolimatta viihdyin pari viikkoa tosi hyvin ja tulen muistamaan nuo ikuisesti haha.

 
-Vilma