Pysähtyneenä

​Nyt olen tainnut asettua tänne. Ensimmäinen viikko kun olen oikeasti ollut yksin. Ja paljon. Tai tuntuu siltä.  Ehkä siks oon ollut paljon kahviloissa. Tai kahvilassa. Siinä samassa missä aina. Kaffilassa jossa isot ikkunat ja ihanan lämmin. Ja mukavat tuolit. Mukava olla ihmisten ilmoilla ja seurata kun ihmisiä vilisee ohi. Olla vaan, hengähtää eikä liikkua mihinkään. Välillä tulee yksinäinen olo, mutta se menee ohi tiedostaen, että mulla on ystäviä. (kaikilla ei ole ja tuun surulliseks pelkästä ajatuksesta) On kelle soittaa tai laittaa viestiä jos tulee sellainen tunne et oon yksin. Oon aina nauttinut yksinolosta ja oon viettänyt kesäisin pitkiäkin aikoja kotona yksin. Varmaan siks muutto Tampereellekkaan ei tuntunut mitenkään vaikealta. ( tietysti vähän )Mutta kyllä tarvitsen ihmisiä ympärille. Ensiviikolla järjestän Vegaanisen Brunssin (toivottavasti tulevan ystävän) kanssa jonne odotetaan tyyppejä keihin tutustua. Mietin miten tutustua ihmisiin Tampereella jos ei opiskele eikä omaa paljon suhteita ennestään. Facebook ja rehellinen viesti liittymääsi ryhmään haluaako joku lähteä kahville tai järjestää brunssin tyyppistä juttua mun kanssa tai porukalla. Ja ei kauaa nokka tuhissut kun moni muu samassa tilanteessa nosti kätensä (peukkunsa ehhhe) ilmaan ja oli super innoissaan ideasta. Seuraavana päivänä homma olikin jo saatu järjestettyä (upeita tyyppejä on olemassa niin paljon) ja nyt vain brunssia ja uusia tuttavuuksi odotellessa uuteen viikkoon. En malta oottaa.

Vapaa päivänä tein juttuja mille ei oo ollut aikaa kiireisinä päivinä. Kävin pitkästä aikaa pyynikin rannassa, joogasin ennen nukkumaan menoa ja aloitin kirjan lukemisen. Muutaman sivun mutta mulle sekin on jo hyvä.
Oon tosi huono olemaan paikoillani ja keksin jatkuvasti tekemistä jos sitä ei ole. Siinä on siis vielä työstettävää, kuinka rauhoittua ja lepuuttaa kroppaa ja aivoja. Yksinollessa se on vain tosi vaikeeta, kun kukaan ei vie sun ajatuksia muualle. Ajatukset pyörii tanssi jutuissa 24/7 ja sen takia unenpäästä on välillä vaikea saada kiinni.
Mutta oon nauttinut kaikesta. Myös siitä hiljaisuudesta.  Ympäristöstä, auringosta, opettamisesta, ihmisten katselusta, ruuasta, kaupassa käymisestä, blogin kirjoittamisesta ja muiden blogejen lukemisesta, puheluista ja viestittelystä perheelle, poikaystävälle ja kavereille. Huomenna mun luokse tulee kylään muutama ystävä ja perhe ja päätin leipoa kakun! (sisko yleensä hoitaa leipomisen) Toivotaan parasta, että kakku kohoaa ja … en keksi muuta mikä voisi mennä vikaan! JEE – Vilma