Syyslomalainen
Pähkinänkuoressa postaus ei saanut nähtävästi jatkoa. Palaan vielä siihen kyllä, mutta ensin haluan kirjoittaa syyslomasta ja tästä hetkestä enemmän kuin yleisestä olemisesta ja arjesta. Syysloma tuli juuri oikeaan hetkeen koska olin todella väsynyt. En väsynyt kouluun vaan kävin ylikierroksilla. Vaikka en tehnyt mitään olin koko ajan suunnittelemassa tai miettimässä mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Väsyin koska en saanut kunnolla nukuttua ja tietynlainen rauhattomuus häiritsi arkea.
Olimme ostaneet Millan kanssa liput Osloon ystäviemme luokse, mutta hetken mietin jo Kuopioon jäämistä. Mietin onko minusta hyvää seuraa ja jaksanko yleisesti ottaen reissata. Voin sanoa että onneksi lähdin. Lähdin heti perjantai aamuna Helsinkiin poikaystäväni luokse ja juhlistimme neljättä vuosipäiväämme yhdessä. Emme kumpikaan ole täysin tiedostaneet ajan kulua ja mietimme miten jokainen yhteinen vuotemme on ollut täysin erilainen. Ja niin on tämäkin. Kaukosuhde on tietyllä tavalla jännittävää mutta samalla pelottavaa. Emme suunnittele tulevaisuutta vaan mennään hetki kerrallaan. Tähän asti se on toiminut ja haluamme olla yhdessä edelleen.
Helsinki oli kaunis ja aurinkoinen ja tunsin olevani lomalainen. Oli ihanaa vierailla tällä kertaa poikaystäväni luona ja tutustua yhdessä hänen uuteen kotikaupunkiinsa. Osloon lähdettiin Millan kanssa maanantaina ja oli ihanaa nähdä ystäviämme pitkästä aikaa. Sää oli pilvinen, mutta Oslo oli jälleen ihana. Kävelimme ja pyörimme Vintage- liikkeissä, kahviloissa ja ihastelimme ihanaa arkkitehtuuria. Kahvi maksoi 4-5 euroa ja hintataso oli muutenkin hieman Helsinkiä korkeampi. Jostain syystä rahan kulutus ei ahdistanut samalla tavalla, kuin kotimaassa. Olinhan lomalla.
Kaupungilla pyörimisen lisäksi käytiin luonnossa katselemassa maisemia ja käveltiin sivukujilla. Kahvin lipittämisen lisäksi olen alkanut juomaan kaakaota ja rakastunut siihen täysin. Helsinkiin saapumisesta lähtien olen melkein joka päivä juonut yhden kaakaon päivässä.
Me tavattiin uusia ihmisiä, juteltiin paljon ja pohdittiin. Mietittiin sanaa pitäisi ja miksi nykyään kaikki ympärillä oleva kuormittaa enemmän kuin inspiroi. Ystävien kanssa ei tarvitse koskaan pinnistellä ja koimme kaikki olevamme väsyneitä syksystä ja sen hektisyydestä. Ja se oli ihan okei. Oltiin läsnä ja hetkessä, ylihintaiset juomat kourassa, hyvillä mielin.
-Vilma