Valoa

Marraskuu on jo lopuillaan ja arki rullaa päivä kerrallaan kohti vuoden loppua. Super oudot fiilikset tästä vuodesta. Tää vuosi on mennyt niin nopeasti, että en edes muista mitä kaikkea tässä on ehtinyt tapahtua. Vaikka vuosi on ollut raskas, on se tuonut niin paljon hyvää, että en voi olla muuta kuin kiitollinen. Ehkä suurimpana valon tuojana kaikessa on ihmiset.

Ihmiset joihin oon tutustunut, ihmiset joiden kanssa oon ystävystynyt, jakanut, itkenyt, nauranut tai työskennellyt. Pelkkää kultaa. En vaihtaisi hetkeäkään pois näiden ihmisten kanssa.

Voin myös rehellisesti sanoa kehittyneeni monessa asiassa ja oppineeni paljon niin itsestäni kuin suhteestani ammattiini tanssiin. Löydän ja etsin omia juuria jatkuvasti ja asiat kirkastuvat ajan kanssa etsimällä. Välillä oon all over the place. Oon hyväksynyt sen enkä koita enää pyristellä siitä eroon. Välillä (usein) innostun, hajoilen ja keräilen itseäni hetken. Välillä mietin että olisi helpompaa olla tasaisempi ihminen, mutta toisaalta tekisinkö luovaa työtä yhtä intohimoisesti? Olisinko onnellinen?

Löydän keinot ja löydän ratkaisut. Tiedän sen ja luotan tulevaan. Toivon paljon, mutta teen töitä toiveiden eteen.

Otan riskejä ja luotan visioon.

-Vilma K