Venyvä postaus

Arki on lähtenyt rytinällä käyntiin ja kouluun on palattu. Keho on ollut pitkästä aikaa väsynyt, mutta hyvällä tavalla. Parasta on ollut tanssia pitkästä aikaa suuressa tilassa pienentämättä ja peittelemättä liikettä.

Elämä keskustassa on tehnyt viikoista leppoisempia, kun kaikki lähellä. Ollaan tehty sämpylöitä ja pesty pyykkiä. Myös jokaiseen viikkoon on katsottu ainakin yksi elokuva.

Viime viikolla täytin myös 24 vuotta ja päivä oli täynnä hohtoa. Päivä alkoi paistetuista pannukakuista ja puhelimeen ilmestyneistä toivotuksista. En kiirehtinyt aamun balettitunnille, vaan join rauhassa kahvia ja katselin ikkunasta vaahteroita. Kävin salilla ja juttelin erään mummon kanssa venyttelystä. Nykytanssi tunnilla hypittiin vipuhyppyjä. Porukasta lähtevä energia täytti koko salin, ja hetken aikaa tunsin kuinka sisäinen lapseni hyppi onnessaan salin poikki yhdessä kavereidensa kanssa, vailla huolen häivää.

Taisimme tämän kevään jälkeen  olla tämän tarpeessa.

Päivä jatkui treffeillä ja biljardilla. Join hyvän cappuccinon ja kaljan. Edellisenä päivänä olimme kirjoitelleet apuraha hakemuksia yhdessä työryhmän kanssa, syöneet kakkua ja jatkettu siitä iltaa lähipubiin. Syntymäpäivänä lahjaksi sain neilikoita, keksejä, halauksia ja tottakai hyvää seuraa.

Tunnen kepeyttä ja onnea kaikista ihmistä ympärillä. On projekteja ja mahdollisuuksia tehdä ja kokeilla uutta. Haluan jatkaa uskaltamista ja heittäytymistä. Tunnen vuosi vuodelta itseni paremmin, mutta silti koen välillä olevani täysin hukassa. Ja se on okei.

Viime viikonloppuna pidettiin tuparit ja myös siskoni tuli tupareita edeltävänä päivänä yökyläilemään. Käytiin pitsalla ja leivottiin tupareihin omenapiirakkaa. Sitä edeltävänä viikonloppuna kävin mökillä keräämässä omenia ja sieniä. Omenista pakastin omenasosetta ja osan paloittelin pakkaseen sellaisenaan.

Mökillä on tehty nyt pientä pintaremonttia, korvattu vanhempaa pikkumökkiä uudella, vaihdettu väriä punaisesta mattavihreään ja tuunattu huussi vanhasta täysin uuteen. Vaikka en ole hulluna sieniin, myös kanttarellit yllättivät runsaudellaan.

Tupareista vielä. Juhlat olivat menestys, vaikkei moni ystäväni ei päässytkään paikalle. Tämä oli osiltaan toivottavaa, koska täysi kaksio ei olisi ollutkaan ideaalia. Juhlia kuitenkin tulee ja menee sekä extempore kyläilyt on oivottavia!

-Vilma