Voiko erota, jos ei ole koskaan ollut yhdessä?

Olo on hämmentynyt. Yli kaksi vuotta kestänyt säätäminen Mr.Bigin kanssa on nyt kloussattu. Kieltämättä tää tuli vähän puun takaa, vaikka teoriassa tiesinkin, ettei tää epäselvä kuvio voi jatkua loputtomiin.

Kaksi vuotta ollaan tapailtu ja reilu vuosi sitten minun vaihdettuani paikkakuntaa olemme nähneet aina kun olen ollut käymässä kotipaikkakunnallani. Ennen viime viikonlopun reissua laitoin hänelle tapani mukaan viestin, että olen tulossa paikkakunnalle ja mikäli hänelle sopii, niin voisin jälleen majoittua hänen luonaan. 

Ensimmäistä kertaa ei sopinut. Hän kertoi tapailevansa jotain toista. Niin. Ei tämä nyt yllätys ollut, mutta kirpaisi kuitenkin. Sanoi, ettei seurustele eikä ole tehnyt mitään diiliä deittinsä kanssa, mutta halusi olla reilu ja kertoa minulle tilanteen. Pisteet hänelle rehellisyydestä! Olisihan hän voinut olla kertomatta ja pitää minua seksilelunaan yhden viikonlopun. Sitäkin vaihtoehtoa hän oli kuulemma aluksi harkinnut. Todettiin sitten, että nyt kävi näin eikä enää voida viettää öitä yhdessä. 

Pari tuntia myöhemmin hän lähetti viestin, että mitä jos hän dumppaisi tämän tyttöystäväkandidaattinsa ja sen lisäksi matkustaisi minun luokseni vappuna. WTF??!? Öööööö. En tosiaan osannut odottaa tämmöistä. Sanoin, että mulla on kyllä jo vappusuunnitelmia (ei kyllä edes ole) , eikä mun takia kannata ketään dumpata. Ensinäkään en usko, että hän olisi parin minun kanssani vietetyn viikonlopun takia oikeasti jättämässä ketään ja toiseksi se melkein tarkoittaisi, että tämän meidän jutun pitäisi edetä johonkin. Eikä tämä etene mihinkään, koska en ole muuttamassa nykyiseltä paikkakunnaltani yhtään mihinkään. Kaikesta huolimatta hän halusi silti aivan ehdottomasti tavata viikonloppuna ja sovittiin brunssi. 

Mikään ei saa naista laittautumaan kauemmin kuin treffit exän kanssa. 

Pidin huolen, että olin kuuma kuin hellankoukku!

Oli ihanaa. Ihan luvattoman ihanaa. Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, että aionko muuttaa takaisin samalle paikkakunnalle ja vastasin, että en ole sellaista suunnitellut. Se taisi olla breaking point koko jutulle ja friend zone konkretisoitui. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, brunssipaikka oli loistava, sen jälkeen ajeltiin ympäri kaupunkia ja päädyin sitten hänen asunnolleen. Hänen kaverinsa oli tulossa sinne, joten tiesin pystyväni pitämään näppini hänestä erossa, vaikka oikeasti olisin halunnut repiä kaikki vaatteet pois sadasosasekunnissa. Lopulta suuntasimme omille teillemme ja halasimme tiukasti. Näin, että hän halusi vielä sanoa jotain, mutta sanottiin vaan heipat ja se oli sitten siinä. 

Olo oli todella tyhjä. Ei varsinaisesti surullinen, vaan ennemminkin haikea. Juttu josta ei koskaan pitänytkään tulla mitään oli nyt virallisesti heitettävä roskikseen. Kotona ollessani ja muiden kanssa säätäessäni tämä mies ei yleensä häiritse ajatuksiani (poissa silmistä, poissa mielestä), mutta kun olemme yhdessä, kaikki tuntuu niin vaivattomalta ja ihanalta. 

Hän lähetti vielä perään viestin (rohkeus ilmeisesti petti kasvotusten tai sitten hän oli vain pohtinut asioita), että olin näyttänyt kauniilta ja että oli ihanaa nähdä. Tänään hänen viestinsä olivat sisällöltään hyvin samanlaisia ja hän vihjasi, että oli ollut harmissaan, ettei saanut minua kainaloonsa. Huoh. Eiköhän viestittely lopu pian, itse ainakin yritän nyt olla lähestymättä häntä millään tavalla. Olisi helpompaa varmasti molemmille, jos nyt vaan annettaisiin jutun kuolla, kun kerran päätettiin kloussata koko epäselvä suhdesotku.

Olen ihan pihalla. Mun pitäisi ehkä käydä nyt läpi jotain hurjaa tunnemyrskyä, mutta todellisuudessa olen vain hämilläni. The end ja uutta putkeen. Tinder on jo tulilla.