Harmitonta flirttiä(kö??)
Flirttailu voi olla toiselle osapuolelle harmitonta ja hauskaa, kun taas toisen osapuolen mielestä flirttailusta voisi päätellä jo, että juttu etenee edes aavistuksen vakavampaan suuntaan. Missä menee flirttailun raja ennen kuin flirtti muuttuu lunastettaviksi lupauksiksi? Jos lupauksia ei lunasteta, toinen osapuoli voi kokea tulleensa harhaanjohdetuksi.
Työkaverini, hyvä ystäväni, oli tänään selvästi hieman allapäin, vaikka vielä eilen hän omana syntymäpäivänään oikein säteili iloa. Työpäivän lähestyttyä loppuaan hän pyysi, että jos kävelisimme yhtä matkaa kotiin julkisiin hyppäämisen sijaan. Tottakai se sopi minulle. Hän halusi jutella minulle mieskuviostaan, koska arveli minulla olevan niin paljon kokemusta asioista. Olisihan se kivaa, jos voisin jakaa kokemuksia roihuavasta intohimosta ja ikuisesta rakkaudesta, mutta ystäväni kaipasi kommentteja kokeneelta rakkauteen pettyneeltä sinkulta. Kääntyi ihan oikean expertin puoleen.
Kerrottakoon ensin, että ystäväni on ehkä maailman suloisin ihminen. Hänellä ei takuulla ole ikinä ollut yhtäkään yhden illan juttua, hän ei juurikaan juo alkoholia, hän on aina valmis auttamaan muita ja on aina positiivinen. Täydellistä vaimomatskua, hän jos joku ansaitsee täydellisen parisuhteen ja perheen.
Muutama kuukausi sitten hän tapasi ystävänsä kautta miehen, joka asuu eri maassa. Tapaamisesta lähtien mies on soittanut ystävälleni joka päivä ja puhelut ovat olleet pitkiä. Mies on lähettänyt kolme lahjaa, kaksi kertaa suklaata ja kerran kirjan, joka liittyi johonkin heidän keskusteluissa esiin tulleeseen aiheeseen. Varsin henkilökohtaista siis. Mies on halunnut tulla tapaamaan ystävääni, mutta aikataulut eivät ole natsanneet. Lisäksi ajatus yhteisestä viikonlopusta jossain Euroopan kaupungissa oli koko ajan esillä. Ystäväni on ollut skeptinen, eikä ole oikein tiennyt pitäisikö hänen sopia treffit vai ei. Hiljalleen hänelle on kuitenkin tullut tunteita miestä kohtaan ja tapaamista alettiin suunnitella, tapaamiskaupunki ja ajankohta päätettiin.
Kunnes jotain meni pieleen.
Eilen, ystäväni syntymäpäivänä, mies soitti tapansa mukaan illalla. Posti oli tuonut suklaata lahjaksi ja mies onnitteli myös puhelimessa. Ystäväni alkoi puhua tulevasta tapaamisesta, joka oli sovittu huhtikuulle. Mies meni vaikeaksi ja alkoi änkyttää, ettei oikein tiedä miten homma voisi jatkua sitten tapaamisen jälkeen, joten kannattaakohan sitä tapaamista oikeasti järjestääkään… Ei kuulemma etäsuhde oikein nappaa. Wtf!?! Eihän tässä vielä suhteesta mitään puhuttu, mutta mielestäni ystävälläni oli oikeus odottaa hieman jotain enemmän kuin casuaalia viikonloppua puolitutun kanssa. Parisuhteesta nyt ei voi puhua vielä kuuna päivänä, koska he ovat tosiaan tavanneet vain kerran kasvotusten. Mies oli selvästi kuitenkin saanut jo parisuhdepaniikin. Sama vanha stoori, johon varmasti kaikki sinkut ovat törmänneet. Homma sujuu mutkattomasti niin kauan, kun se ei mene liian vakavaksi. Selvästi tämä suunniteltu (miehen ehdottama) viikonloppu oli kuitenkin liian iso pala käsiteltäväksi. Haloo, ei tässä nyt vielä mitään kirkkoa oltu varaamassa.
Ystäväni oli hämmentynyt, pettynyt ja jopa vihainen. Hän kertoi puhelun loputtua lähettäneensä miehelle vielä viestin, jossa kertoi tuntevansa itsensä hölmöksi, koska kuvitteli miehen haluavan tavata ja sitä kautta selvittää, että onko heidän välillään oikeasti mitään. Hän myös kirjoitti viestiin, ettei halua enää miehen soittavan tai lähettävän mitään viestejä.
Mies soitti takaisin noin minuutissa.
Ystäväni oli päivittäisistä puheluista ja lahjoista päätellyt, että miehelläkin olisi ollut tunteita. Hän kertoi tämän miehelle, mutta vastaus oli, että kyllähän ystäville voi soitella päivittäin ja kuulemma suklaan lähettäminen ei ole mitään henkilökohtaista (kuulemma itse kirjoitettu runo olisi vasta henkilökohtaista ja voisi tarkoittaa jotain – PAH sanon minä!). Ystäväni oli kertonut miehelle suoraan, että hänellä on tunteita ja koki tulleensa harhaanjohdetuksi.
Täytyy nostaa hattua ystävälleni. Itse olisin vastaavassa tilanteessa todennäköisesti ollut niin nössö cool, että olisin vain todennut, ettei tässä mitään tunteita tietenkään ollut ja jättänyt jutun kuihtumaan pystyyn, vaikka samanaikaisesti tunnemyrky olisi repinyt sisuskaluni solmuun.
Ystäväni oli niin masentunut, etten oikeastaan voinut kuin halata häntä lujaa ja sanoa, että on parempi surra nyt, kun juttu ei päässyt oikeastaan edes alkua pidemmälle. En kuitenkaan voinut olla miettimättä, että mies on mahdollisesti löytänyt jonkun toisen ja haluaa perua tulevat treffit sen takia, tai muuten vain hän nautti flirtistä ja ystäväni viekottelusta, mutta ei koskaan aikonutkaan viedä juttua sen pidemmälle.
Miehet – kaikki naiset eivät ole kaltaisiani paatuneita ja tunteettomia flirttailijoita, jotkut ottavat flirtin tosissaan ja särkevät sydämensä, kun lupauksia ei lunasteta!!
