Kolme on jo kolme liikaa

Pakko vaihtaa varmaan kohta duunia, tätä menoa päädyn sänkyyn jo kolmannen kollegan kanssa. Olen yrittänyt aina vältellä kaikenlaista sutinaa kollegoiden kanssa ja aikaisemmissa työpaikoissa se on onnistunut ilman suurempia ponnisteluja. Nykyisessä työssäni olen jo kaksi kertaa kertaa rikkonut tätä pyhää sopimustani (joista molemmat ovat enemmän tai vähemmän edelleen mukana kuvioissa –  tosin molemmat jutut ovat alkaneet onneksi hiipua hiljalleen taka-alalle) ja nyt on jälleen kaikki merkit ilmassa, että näin tulee tapahtumaan kolmannen kerran. Viekää mut hoitoon oikeesti.

Kaikki alkoi viime viikolla, kun olin samassa projektissa mukana tämän kolmannen kollegan, Kolmosen, kanssa. Olemme tavanneet joskus aikaisemminkin, mutta en ole koskaan kiinnittänyt häneen mitään huomiota, vaikka hän ihan komea onkin. En edes tiennyt hänen nimeään! Projektityön edetessä huomasin, että meillä oli todella hauskaa yhdessä ja mies selvästi hakeutui jatkuvasti seuraani. Siitä seurasi Facen kaverikutsu ja siitä lähtien päivittäistä viestittelyä. Tänään sitten sovittiin treffit ensi viikolle. Apuvaaaaa. 

Ei kai tätä lasketa varsinaiseksi työpaikkaromanssiksi (jos edes sellaiseksi ikinä kehittyy), koska emme varsinaisesti näe toisiamme ikinä töissä emmekä viime viikkoa lukuun ottamatta tee emmekä tule tekemään töitä yhdessä?? Näiden kahden muun duunisäädön kanssa joudun tekemään yhteistyötä päivittäin, siihen kuvioon ei enää kolmatta mahtuisikaan, mutta tää on eri asia…. onhan… kollega silti… hitto!! 

Mutta salaa oon kyllä aika innoissani tulevista treffeistä hihiiii 😉