My Mr. Big

Sinkkuelämäni monimutkaisin mieskuvio näytti hyvin erilaisesta viime vuoden pääsiäisenä, tosin monimutkainen se on edelleen. Luulin tarinan saavan jatkoa pääsiäisenä, kun kävin perheeni luona kotipaikkakunnalleni – samalle jossa tämä Mr. Big (pahoittelen äärimmäisen mielikuvituksettomasta lempinimestä) edelleen asuu.

Minun ja tämän miehen suhde on suorastaan ärsyttävän klassinen esimerkki siitä, miten juuri se henkilö kiehtoo, jota ei voi saada.

Palataan reilu kaksi vuotta ajassa taaksepäin; olin pahimman eron jälkeisen villiintymisen ja baarissa juoksemisen jälkeen hieman rauhoittunut, kyllästynyt baarisäätöihin, mutta en vielä valmis parisuhteeseen. Lisäksi olin pahassa puutteessa. Niinpä ajattelin etsiä itselleni vakipanon. Kirjauduin silloin ensimmäisen kerran deittipalstalle ja annoin amorille mahdollisuuden. Kävin muutamilla tylsillä kahvilatreffeillä ja ehdin jo silloin turhautua (voi kunpa olisin silloin nähnyt kristallipallostani kuinka monet triljoonat tylsät kahvideitit vielä oli tuolloin edessä…)  ja suostuin epätoivoissani treffeille täysin unelmamieheni vastakohdan kanssa. Ällöttävä pullistelija, jolla oli huonot jutut enkä sivistystasostakaan mennyt takuuseen. Lyhyen profiilin ja juttelun perusteella osasin vain todeta, että ulkonäkö ja kroppa on kohdallaan, mutta muuten ei natsaa ollenkaan.

Mainittakoon vielä tässä välissä, että eron jälkeinen baariputkeni oli jatkunut tässä vaiheessa yli puoli vuotta ja se näkyi jo vyötäröllä – tunsin itseni rumemmaksi ja lihavammaksi kuin koskaan, vaikka olin myös tuolloin normaalipainoinen. Itsetuntoni oli lähtenyt liukumäkeen ja se esti minua (hmmhmm  – onneksi!) heittäytymästä alasti  jokaisen adoniksen eteen.

Ekat treffit Mr. Bigin kanssa etenivät yllätyksekseni oikein hyvin, hän jopa yllätti älykkyydellään (ei vaikea yllättää, oletusarvoni ennen treffejä oli nolla).  Silloin ensimmäisen ja (toistaiseksi) viimeisen kerran ikinä menin nettitreffimiehen kotiin ekoilla treffeillä ja jäin yöksi. Olin kai niin kovassa puutteessa ja lisäksi totesin, että ihan sama, tätä miestä en takuulla enää tapaa. Myöskään tämän vuoksi en edes yrittänyt peitellä alasti ollessani mitään itseäni inhottavia kropan virheitä, en vetänyt mahaa sisään tai miettinyt puolihuolimattomasti ajeltuja sääriäni, vaan keskityin täysin vain omaan nautintooni. Ja arvatkaapas – minä todellakin nautin. Jos joku väittää, että eka seksikerta uuden kumppanin kanssa ei voi olla maata järisyttävää, niin rohkenen väittää vastaan.

Mitään unelmadeitin roolia en tosiaan varmasti saanut, olinhan suorastaan superhelppo. Mutta sitäkin pahempi oli se, että tietty menkat päättivät alkaa juuri silloin – hups. ”Oho onks sulla menkat?” – ei ole ehkä hauskin juttu mitä uusi seksipartneri voi kesken touhujen sanoa. Yleensä olisin ollut vastaavassa tilanteessa ihan nolona ja järkyttynyt, mutta tällä kertaa kohautin vain olkiani että oho nyt kävi näin. 

Mies pyysi jäämään luokseen yöksi ja tarjoutui jopa hakemaan lähikaupasta tamponeja. Heheheh. Kävin ihan itse kaupassa ja jäin miehen luo yöksi.  Aamulla pakkasin kamani ja lähdin töihin. Ajattelin, että voisin mielelläni ottaa uusinnan, mutta mikäli miehestä ei kuulu, niin en jää harmittelemaan. En tosiaan ollut kiinnostunut kuin hänen vartalostaan. 

Tietty kutsu kävi, mies halusi nähdä uudelleen. Samalla hän kertoi, että on vasta eronnut pitkäaikaisesta suhteesta eikä etsi muuta kuin seksiä. HALLELUJAH!  Juuri tämmöinen on täydellinen vakipano, seksin ylijumala, ei ole kiinnostunut minusta, ei odota minulta mitään enkä minä voisi ikinä olla kiinnostunut hänen kaltaisesta miehestä.

Niin… Arvaatte varmaan tarinan seuraavan vaiheen. Pari kuukautta vakipanoilu (= uusi sana sinkku-suomi-sinkku –sanakirjaan) sujui oikein hyvin, vietin pari yötä viikossa hänen luonaan, emme tehneet mitään ”pariskuntajuttuja” enkä jättänyt edes hammasharjaa hänen luokseen. Homma toimi, minä sain itsetuntoni takaisin ja kroppakin alkoi kuoharipöhöjen jälkeen muistuttaa sitä mitä pitikin. Muiden treffailu oli tietty sallittua, mutta koska yövyimme yhdessä niin tiiviisti, puutteesta ei ollut tietoakaan. Mitä enemmän tutustuimme, sitä enemmän huomasin pääkoppani kehittelevän tunteita tätä miestä kohtaan. Mies muistutti aina, ettei halua mitään vakavaa enkä minäkään oikeasti halunnut, mutta en voinut hallita tunteitani.

Lopputulos oli se, että useamman kuukauden treffailun jälkeen minun oli pakko laittaa jutulle stoppi. Tunsin tunteiden kasvavan koko ajan ja ainut tapa hillitä niitä oli lopettaa koko juttu. Viestittely ei kuitenkaan loppunut, vaan pidimme melko tiiviisti yhteyttä seuraavat pari kuukautta. Sen jälkeen mies lähti reissaamaan ja minä tein uusia suunnitelmia elämässäni – suunnittelin muuttoa toiselle paikkakunnalle. Olin niin innoissani uusista työkuvioistani, etten muistanut edes mainita niistä miehelle.

Kun hän tuli takaisin Suomeen, jatkoimme tapailua ihan kuin mitään monen kuukauden taukoa ei ikinä olisi ollutkaan. Hän itse ehdotti kuitenkin aika pian, ettei ehkä tapailu ole hyvä idea, koska hän ei edelleenkään halua kanssani mitään vakavampaa, eikä halua satuttaa minua. Sitten vasta sain kerrottua hänelle, ettei mua oikeastaan kiinnosta sen enempää, koska oon kuukauden päästä muuttamassa aika kauas.  

TSÄDÄÄM.

Miehestä oli nähtävissä sellainen paniikki, jota en ikimaailmassa osannut odottaa. Ajattelin, ettei häntä kiinnosta pätkääkään se, että poistun kuvioista. Olin väärässä. Viimeisen kuukauden aikana kävin hänen vanhempiensa luona useamman kerran (ikinä aiemmin ei oltu esitelty), sain avaimen hänen asuntoonsa (ei puhettakaan tämmöisestä aikaisemmin), hän tapasi minun äitini ja äidinäitini (ihan omatoimisesti halusi tavata) ja piti huolen, että vietin jokaisen mahdollisen minuutin hänen kanssaan. Lisäksi hän kysyi jatkuvasti, että milloin muutan takaisin kotipaikkakunnalleni, vaikka olin sanonut, että kyseessä on ihan pysyvä muutto eikö mikään lyhyt työkeikka.

Pitikö mun nyt oikeasti muuttaa, ennen kuin minun Mr. Big tajusi välittävänsä minusta?!?!?  En voi ymmärtää. Heti kun muutuin saavuttamattomaksi, hän alkoi osoittaa ja kertoa tunteistaan, ennen olin vain ”ystävä”.

Muuttoni jälkeen juttu muuttui entistä erikoisemmaksi. Hän bookkasi reissun luokseni pääsiäiseksi totta kai. Vietti silloin kuusi päivää ja yötä luonani, kävelimme käsi kädessä kaupungilla, hän halusi viedä minut hienoihin ravintoloihin syömään, olimme aivan kuin pariskunta. Sitä pääsiäistä ei oikeasti voita mikään – se oli suoraan kuin Hollywood elokuvasta. Tosin oikea Hollywood-leffa olisi päättynyt vähintään rakkaudenosoituksiin hiekkarannalla tai johonkin muuhun ällöromanttiseen, tämä unelmapääsiäinen päättyi vain pusuihin ja ”nähdään taas” –fraaseihin.

Mr. Big halusi tulla myös uudelleen luokseni kesällä, mutta jouduin silloin kieltäytymään, koska tapailin toista miestä. Se taisi olla hänelle aika kova pala, koska viestittely ja facekuvien tykkäily (ai kuka näitä laskee? No minä!) kokivat aika kovan inflaation. Tosin vain siksi aikaa, kunnes kerroin hänelle, etten enää tapaile ketään.

Aina kotipaikkakunnallani käydessäni minua odottaa vara-avain hänen asuntoonsa. Yleensä näillä reissuilla näen ystäviäni ja perhettäni päivisin ja yöksi menen tämän herran luokse. Kerran olen jopa ollut hänen asunnollaan viikonlopun, vaikka hän itse oli silloin reissussa. Hän asuu niin hyvällä sijainnilla, että kätevämpi majoittua sinne kuin sivussa asuvien vanhempieni luona. Win-win-win –tilanne. Äitini kysyy aina, että tarvitseeko minulle edes pedata sänkyä, kun tulen käymään. No ei yleensä kyllä tarvi. Joululomalla taisin olla viikosta jopa kaksi yötä vanhempieni luona.

Tämän pääsiäisen vietin tiiviisti perheen ja ystävien kesken. Mies lähti ulkomaille juuri pyhiksi ja harmitteli kovasti, etten kertonut aiemmin olevani tulossa – hän olisi kuulemma voinut siirtää lomaansa. Ehkä ihan hyvä näin, ehdinpä viettää laatuaikaa perheeni kanssa. Jos vaikka parin viikon päästä sitten olisi treffit tiedossa, kun olemme seuraavan kerran samassa kaupungissa…

Miksi aina haluaa juuri sen, jota ei voi saada?!