Näin keität ihmissuhdesopan töissä
Tarvitset spontaanin after workin, noin kymmenen hengen työkavereista koostuvan porukan, vähintään yhden polttavan kuuman kollegan ja alkoholia. Noooo voihan sitä yhdellä käydä raskaan työviikon jälkeen… Tai kahdella… Tai viidellä… Oho huomaan olevani baarissa! Oho huomaan pussailevani kollegaani tanssilattialla! Oho pilkku tuli jo! Oho herään kollegan kainalosta!
Tekevälle sattuu ja nyt kävi näin, vaikka alkuperäinen illan suunnitelma oli rentoutua ihan vaan kotona. Hauskempaa baari-iltaa ei ole hetkeen ollut, tanssin sydämeni kyllyydestä, nauroin enemmän kuin aikoihin ja työpaikan kuumin uros (no hei lätkäpelaaja!) kirjaimellisesti vei minun mukanaan. Spontaanit illat ovat aina ihan parhaita.
Hauskaa oli, mies oli aivan ihana, seksi oli erittäin hyvää (villistä illasta huolimatta promillemäärät eivät olleet liian korkeat) ja tekstailimme vielä seuraavana päivänä ihan diipadaapaa hänen aloitteestaan. Ahhhh. Mutta kun se on työkaveri.
Eikä siinä vielä kaikki! (Kuten kaltaiseni mainos-tv:n kasvatit näissä tilanteissa sanovat) Minulla on ollut epämääräistä säätöä toisen duunikaverin kanssa jo noin puoli vuotta. Lisäksi minulla on lähes suora näköyhteys molempiin miehiin työpisteeltäni. Miehet työskentelevät jonkin verran yhdessä, mutta ainakaan tietääkseni eivät hengaa samoissa porukoissa työajan ulkopuolella. Ainakin toivon näin…
Joku voisi ajatella, että sinkkuna olisi mahtavaa olla töissä sellaisessa firmassa, jossa lähes kaikki työntekijät ovat noin kolmenkympin hujakoilla ja lähes poikkeuksetta sinkkuja. Nyt kuitenkin iski todellisuus vastaan, että tämmöisessä ympäristössä sitä vain sotkee itsensä kuvioihin, jossa jopa kaltaiseni ihmissuhdeguru on pulassa. Ei ei ei ei. Apuaaaaaa.
Huom nr.1: se kollega jonka kanssa olen säätänyt jo kuukausia ansaitsee ihan oman postauksen hieman myöhemmin. Hän tekstasi minulle tänään näin: ”Joko flunssa alkaa helpottaa? Tai tyhmää kyllä kysyä, koska olit ollut perjantaina juhlimassa…” Facebookin loisteliaista kuvista hän oli nähnyt missä ja kenen kanssa olin ollut. Mutta oliko hänen viestinsä mustasukkainen vai häh?? En osaa tulkita. Vastasin hänelle neutraalisti ja kysyin miten viikonloppu on sujunut – en saanut mitään vastausta. Minun ja hänen jutustaan tietää vain muutama läheisin ystäväni, töissä ei kukaan. Tämä mies, kutsutaan häntä nimellä PP, ei varmasti ole kertonut ainakaan töissä kenellekään, koska hänellä on sutinaa erään toisen kollegan kanssa. Jepppp, aikamoinen työpaikka mulla vai mitä?!?
Huom nr.2: tämä uusin kollegavalloitukseni, kutsutaan häntä nyt nimellä Perämies (haha, siinäpähän mietitte mistä mä näitä nimiä räpäsen), on yrittänyt minua ennenkin. Noin kuukausi sitten päädyimme pussailemaan after workeillä (huppistakeikkaa), mutta tapahtumalle ei ole silminnäkijöitä. Hän halusi minut silloin luokseen, mutta valitsin kaverit ja baarin, joten mies lähti yksin kotiin. Silloin mietin, että jo yksi duunisäätö on liikaa, työkavereihin ei pitäisi sotkeutua.
Ennen tätä ensimmäistä pussailuiltaa emme oikeastaan tunteneet kunnolla Perämiehen kanssa. Sen jälkeenkään emme ole montaa sanaa vaihtaneet ja hän jopa hieman nolona ja pyysi anteeksi, että oli yrittänyt saada minua luokseen silloin. Hän on ihana ja kunnollinen ja komea ja täydellinen. Näköjään tarvittiin vain toinen pitkäksi venynyt after work, että homma eteni. Tai siis karkasi kokonaan käsistä. Mutta oli niin ihanaa, että leijailen vieläkin ihan omissa pilvilinnoissani.
Mutta apua apua apua miten awkward huominen työpäivä tulee olemaan. Toivottavasti mulla ei ainakaan ole yhtään miittiä kummankaan duunisäädön kanssa.
Tiedän olevani kiltin tytön maineessa työympyröissä ja haluaisin asian pysyvän myös niin. Saa nähdä miten onnistuu, mutta uskon vahvasti, että maineeni ei ole vaarassa. Töissä on muutamia niin sekavia ihmissuhdesotkuja, että meikäläisen tarinat eivät kuulosta niihin verrattuna edes lasten iltasadulta.
