Kuinka kauan deittaillaan ennen kuin aletaan kutsua toista tyttö- tai poikaystäväksi? Täytyykö asiaa varten käydä keskustelu vai onko parisuhdestatuksen muuttuminen molemmille luonnostaan selvää jossain vaiheessa? 

Voi kun tietäisinkin vastauksen. Ensinäkään en osaa määritellä mitä tapailu tarkoittaa, koska sekin riippuu aina niin monesta tekijästä. Pääsääntönä pidän sitä, että deittailu ei rajoita muiden tapailua samaan aikaan, eikä oikeastaan rajoita elämää muutenkaan mitenkään. Mutta entä jos tapailu muuttuu jatkuvasti yhä tiiviimmäksi ja jätetään hammasharjat toisten luo (ensimmäinen kriittinen hetki kohti parisuhdetta), voiko silloin jo kutsua toista poika- tai tyttöystäväksi? Oman kokemukseni mukaan ei todellakaan voi.

Juttelin ystäväni kanssa, joka on tuoreessa parisuhteessa. Vai tapaileeko ne vasta? Ulkopuolisen silmin kyseessä on parisuhde, mutta ystäväni panikoi siitä, ettei hän ole varsinaisesti käynyt sitä pelottavaa parisuhdekeskustelua tuoreen poikaystävänsä (deitin?) kanssa, koska pelkää miehen vastausta. Hammasharjatemppu on tehty jo aikoja sitten ja nyt ystävälläni on jo avainkin miehen asuntoon. Ystäväni on niin umpirakastunut, ettei hänelle tulisi mieleen edes vilkaista muita miehiä, mutta hän ei ole vakuuttunut miehen käyttäytyvän samalla tavalla. Suhteen alkutaipaleen epävarmuutta vain, eikö? Yritin rauhoitella ystävääni, että eihän kukaan mies jakele avaimiaan ympäri kyliä, jos ei olisi vakavissaan liikkeellä. Sitä paitsi miehethän tunnestusti osoittavat tunteensa ja sitoutumisensa tekojen kautta, ei niinkään sanojen. Toivon olevani oikeassa.

Mutta. 

Viimeisin parisuhteeni pidempi deittailu opetti minulle karulla tavalla, että kaikki selvätkään merkit sitoutumisesta ei tarkoita vielä yhtään mitään. Viime kesänä tapailin ehkä maailman komeinta, kohteliainta ja hauskinta miestä. Mulla ei ollut mitään hinkua parisuhteeseen ja sovittiinkin tapaavamme rennolla asenteella ilman paineita. Loistava combo siis. No, meillä synkkasi alusta asti niin loistavasti, että vietettiin aikaa yhdessä todella paljon. Tapasimme noin 3-4 krt viikossa, kävimme yhdessä ulkona syömässä, salilla, leffassa, pyöräretkillä ja ihan vaikka missä. Sovimme myös, ettei seksiä harrasteta muiden kanssa eikä muita enää tapailla (niin haloo, eiks tää nyt oo joku sitoutumisen merkki?!), jonka jälkeen molemmat kävimme sukupuolitautitesteissä, jotta pystyimme jättämään kumin pois. Ehkäisy on kyllä muuten hoidossa. 

Hänen vanhempansa tiesivät minusta ja aina vanhempiensa kanssa puhuessaan hän mainitsi että ollaan Iineksen kanssa just menossa salille tms. Hänen isänsä oli eräänä aamuna ohikulkiessaan tuonut täytetyt aamupalasämpylät meille oven taakse ja sitä rataa. Niin ja tässä tapauksessa pelkkä hammasharja ei riittänyt, koska tämä mies raivasi minun tavaroilleni tilaa sekä kylppärin kaappiin että vaatekaappiin. Ei siis mitään pientä lokeroa, vaan kaapin. Enkä ikinä pyytänyt mitään, vaan ennemminkin hämmästyin, kun hän esitteli minulle minun kaappiani, johon voin jättää tavarani. Muutenkin mies oli aina se aloitteellisempi osapuoli sopimaan tapaamisia yms.

No arvatkaas mitä. 

Emme seurustelleet. Emme olleet virallisesti yhdessä. Sinkkuvuosieni aikana olen ihastunut kunnolla tasan kaksi kertaa ja tähän mieheen ihastuin päivä päivältä enemmän. Tajusin, ettei tässä jutussa voi käydä hyvin. Kolme kuukautta tätä ihanaa ruusunpunaista elämää kesti, mutta sitten halusin tietää missä mennään. Vastaus oli juuri se pelätty, jota kuitenkin osasin odottaa: emme olleet yhdessä. Kysyin myös, että miksi hän sitten itse halusi tehdä diilin, ettei olla muiden kanssa. Hänen mielestään kyseinen järjestely on vain kätevää, mutta hän kokee olevansa vielä niin nuori, ettei halua sitoutua sen suuremmin. Sanoin, ettei tämmöinen järjestely ole kyllä mitään kovin pitkäkestoista, johonkin suuntaan homman on kehityttävä jossain vaiheessa…

Viikon radiohiljaisuus. 

Soitin. Ei vastausta. Viesti. Ei vastausta. Lopulta lähetin viestin, jossa kysyin milloin herra on edes 10 min kotona, että voin tulla noutamaan tavarani. Vastaus tuli kolmen päivän päästä. 

Kaksi viikkoa tämän jälkeen mun Facebookin uutisvirtaan tuli kuva tästä herrasta ja jostain naisesta. Nopea stalkkaus paljasti tytön minua viisi vuotta nuoremmaksi malliksi. Myöhemmin ajattelin, että he ovat todennäköisesti oikeasti parisuhteessa, koska puolen vuoden aikana Facebook on heittänyt uutisvirtaani useamman heidän yhteiskuvan, viimeksi eilen. 

Mutta miksi sitten törmäsin tähän mieheen tinderissä noin kaksi viikkoa sitten?!?!?! Voin kertoa, että se löytö helpotti huomattavasti omia katkeria tunteitani, joista olen kärsinyt viime kesästä asti. Äijähän aivan ääliö! Ja mainittakoon, että mallityttöystävä asuu toisessa kaupungissa, joten helppoahan tämän miehen on kotikaupungissaan saalistaa…. 

Kyllä, tajusin myös käydä uudelleen syksyllä sukupuolitautitesteissä tämän parisuhteen tapailukuvion kariuduttua.