Mä voisin tehdä kokonaan oman kategorian #vainvulkanologiajutut, kun tuntuu että jokaisella luennolla tuo varsin omalaatuinen professori onnistuu yllättämään. Hän on tulivuoritutkimuksen huippunimiä, mutta persoonana vain hieman keskivertoprofessoria mielenkiintoisempi.. Yleisesti ottaen ihan hyvällä tavalla kuitenkin, ja oikeastaan mä tykkään sen tyylistä.

Tapahtui torstaina: luentosalin vapautumista odotellessamme professori avautui häpeävänsä omaa yliopistoaan, ja kertoi siksi luopuneensa vaihto-opiskelukoordinaattorin tehtävästä joitain vuosia sitten. Ei tänne kuulema kenenkään kannata tulla. Paitsi tietenkin minähän olen kovasti tervetullut. Ja että viihdynkin vielä, jopas! Tässä vaiheessa professori, koko entisen rock-staran habituksellaan, kapsahti käsipuoleeni ja kysyi, joko seurustelen italialaisen kanssa. (Kaikesta päätellen tämä on ainoa selitys täällä viihtymiselle, ja toisaalta väistämättömyydessään ainoastaan ajan kysymys.) Ja vaikka keskivertosuomalainen olisi ehkä saanut sydärin jo pelkästä fyysisestä reviirin valtauksesta, olin eniten hämilläni suorasukaisesta kysymyksestä – väliäkö sillä että yksi kahjo keski-ikäinen professori oli tarrautuneena käsivarteeni. Kaikeksi onneksi luentosali vapautui juuri oikealla hetkellä, ja änkytykseni jäi huomiotta.

Luennon aiheena oli tulivuoritutkimuksen historia. Opin, että tiede on syntynyt Italiassa – onhan täällä läntisen maailman suurimmat aktiiviset tulivuoret. Opin myös, että ensimmäinen varsinainen vulkanologi ei suinkaan ollut italialainen, vaan englantilainen lordi Hamilton, joka toi myös vaimonsa, joka oli taiteilija ammatiltaan, mukanaan Italiaan. Lordin huidellessa Vesuviuksella vaimoparka kyllästyi kotona, ja seuraksi löytyi pian toinen tiedemies, Nelson nimeltään. Tässä vaiheessa kielitaitoni vajaavaisuus teki tepposet, enkä ihan käsittänyt miksi, mutta tällä salasuhteella oli kovasti paljon tekemistä sen kanssa, että erinäinen kasa tuolloin tulivuorilta kerättyjä näytteitä on nykyään Lontoossa. Täytynee tarkistaa faktat kuntoon ennen tenttiä, löytyisiköhän jostain vulkanologian Who is who – tai paremminkin Who was with whom..

Luennon loppupuolella keskustelimme tulevan ekskursion rahoituksesta. Professori totesi kysymyksen esittäneelle, omien sanojensa mukaan absoluuttista komeutta edustavalle ystävälleni, ettei se suinkaan ole mikään ongelma. Tutkimustuntien jälkeen ystävälleni jää vielä hyvin aikaa viihdyttää kohteessa viihtyviä skandinaavimammoja maksua vastaan, ja huolehtia näin ruokaa pöytään koko ryhmälle. Hänen ulkonäkönsä on kuulema hyvinkin pohjoismaiseen mieleen. Yksi kaikkien ja miten se nyt menikään..

Tapahtui myös torstaina: rankkasade vei sähköt yliopistolta, #vaininti… Eiku..

Koko vuoden odotetuin kurssi alkoi viimein. Tulivuoria, huisaa! Professori tosin on varsin omalaatuinen persoona.. Ensimmäsellä tunnilla käytiin läpi kurssikäytäntöjä, ja mm. toimintakäytännöt, kuinka toimitaan jos maanjäristys iskee kesken luennon (voi toki olla, että en pitäisi sitä huvittavana, jos olisin joskus kokenut maanjäristyksen). Kyseisen professorin tunnille on turha mennä yli 10 minuuttia myöhässä, mikä tuntuu hullulta kun valtaosasta muita professoreista ei yleensä näy vielä jälkeäkään ensimmäiseen varttiin luennon virallisen alkamisajan jälkeen. Ja istumajärjestys salissa on oltava professorin silmää miellyttävä – ei pidä istua liian tiiviisti muttei liian hajallaankaan. Eturiviin ei saa änkeä, jotta professorilla olisi oma tilansa, mutta toisaalta suomalaisittain tuttu takariviinkään linnoittautuminen ei ole suotavaa. Koita tässä nyt sitten..

Kävimme läpi myös kevään aikana koittavaa ekskursiota. Mä tiedän mihin me suunnataan (Kanarialle.. Hahahahahahaha!), mutta en tiedä milloin. Mä en tiedä mitä me siellä tutkitaan, mutta tiedän mitä me siellä syödään. Niin italialaista. Kanarian saarethan on muodostuneet vulkaanisen toiminnan seurauksena, ja koska kuiva ilmasto säilyttää hyvin vulkaanisen toiminnan jäljet, on se vulkanologian tutkimuskohteena varsin mielenkiintoinen. Täytyy toki myöntää, että ensireaktiooni kohteen kuultuani vaikutti ennen kaikkea saarten pääelinkeinon maine eläkeläisten talvenviettokohteena. Professorikin huomioi toki kurssin skandinaavivahvistuksen, ja mainitsi että kohteessa puhutaan paljolti myös pohjoisia kieliä – ja päivällinen tarjoillaan pohjoismaisia turisteja ajatellen hämmentävän aikaisin.

Professori myös havainnollisti kivimineraalien nimeämistä varsin omalaatuisesti: ”Minun nimeni säilyy samana, vaikka muuttuisin puolet lihavammaksi. Samoin kivilajien nimi säilyy muodonmuutoksesta huolimatta. Nimet eivät kuitenkaan kuvaa kivilajin ominaisuuksia, samoin kuin sinun nimesi on erisnimi, eikä adjektiivi, kuten mukava tai komea… Mikäs sinun nimesi muuten on..?”, hän kysyi, ja esitti kysymyksen ystävälleni, jonka sukunimi on suoraan käännettynä komea. Hahaha.

 Eilisen skandinaavionnellisuus, kanelipulla.