Ensimmäiset koulupäivät
Ensimmäinen koulupäivä alkoi tapaamalla laitoksen tärkeitä ihmisiä, professoreita ja sen sellaisia. Kaikki laitoksella tuntuivat olevan tietoisia saapumisestani, ja toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Siis oikeasti. Kaikki, tittelistä riippumatta, lupasivat olla avuksi jos minulla on kysyttävää. Ja opiskelijat, voi että! En tiedä millaista on olla vaihtarina Suomessa, mutta epäilen ettei alkuunkaan tällaista. Kaikki tervehtivät, ja luentosalin edessä tunnin alkua odotellessani moni tuli esittäytymään ja kysymään, josko meillä on samoja kursseja tänä syksynä. Hauskaa!
Lukujärjestykseni sen sijaan on aivan kaaottinen. Olen valinnut koko vuodelle yhteensä 10 kurssia, jotta oman yliopiston vaatimukset ja toisaalta omat kiinnostuksen kohteet tulisivat täytetyksi. Näistä kymmenestä seitsemän on jo syksyn lukujärjestyksessä, osa jatkuen kevään puolelle ja osa ollen kokonaan seuraavan kymmenen viikon aikana. Tämä periaatteessa voisi olla vielä jotenkin mahdollinen yhtälö, ellei yhtä tai kahta luentoa vaille koko viikko olisi täynnä päällekkäisyyksiä. Sain viikon aikaa tutustua kursseihin ja keskustella professoreiden kanssa, jonka jälkeen minun täytyy tehdä päätöksiä, mitä kursseja aion suorittaa ja mitä jättää pois. Luonnollisesti tämä vaikuttaa myös kevään lukujärjestykseen, ja toisaalta koko vuoden opintopistesaaliiseen, ja lopulta jäljellä olevaan työmäärään takaisin Suomessa. Haluan kuitenkin ensisijaisesti käydä sellaiset kurssit, joita en voi Suomessa suorittaa, hidastipa se lopullista valmistumistani tai ei, on tämä kuitenkin aika ainutkertainen oppimisympäristö esimerkiksi tulivuorien ja maanjäristyksen tutkimisen osalta.
Niin, ja aiheutinpa muuten tahattomasti rytmihäiriöitä opiskelijaravintolan tädille pyytäessäni pastaani parmesaania. Olin valinnut kolmesta alkuruokavaihtoehdosta, jotka kaikki olivat erilaisia pastaruokia, juuri sen jossa oli kalaa. Ja koska kalaa, ei juustoa! Keittäjätädin parahdus sai seurassani olevan kanssaopiskelijan pahoittelemaan puolinolona puolestani, että olen ulkomaalainen vaihto-opiskelija. Puolustuksekseni totean, että valitsin pastani vain ulkonäön perusteella tietämättä sisällöstä ja toisaalta mahdolliset kalan osat olivat uineet hyvin pennejen sisään, enkä annoksen syötyänikään osannut sanoa, minkä tyyppisestä kalasta oli kyse. No, jäinpä varmasti keittäjätädinkin mieleen… Toinen kardinaalimunaus, jonka lounaalla voi tehdä, on syödä leipää pasta-aterian yhteydessä. Liikaa hiilareita, tiedäthän. Sen sijaan on aivan ok syödä jälkkäriksi sokerivanukas tai leivos. Naturalmente.