Felice anno nuovo! E benvenuti a casa..

Päivitystahti on ollut vähän verkkaisen puoleinen. Ehkä osittain siksikin, että koen eläväni jo niin normaalia arkea täällä, ettei sellaisia erityisiä postausideoita enää havainnoi samalla tavalla kuin alussa. Toisaalta myös ennen joulua monen kouluprojektin loppuunsaattaminen piti kiireisenä. Joululomallehan tosiaan lennähdin Intiaan, mikä oli aivan mielettömän ihana kokemus. Ja tavallaan oli hassun hauskaa lähteä maailmalta maailmalle. En kuitenkaan aio keskittyä Intiaan ainakaan tässä postauksessa, totean vain että pelkistä reissun kohokohdista voisi kirjoittaa kuusi postausta.

Paluu Italiaan oli juurikin niin italialainen kuin odottaa ehkä saattoi. Vuorokauden matkustaminen vaati veronsa, ja viimein Roomassa bussiin päästyäni nukuin onnellisena päättärille saakka. Onneksi tuo päättäri sattui olemaan juurikin oman kaupunkini bussiasema, mutta bussikuskin ilmeestä päätellen herätteleminen oli ottanut jonkin tovin. Siinä sitten hieman unenpöpperöisenä kiittelin ystävällistä kuskia, joka sen sijaan oli kovasti huolissaan, mahdanko tietää mihin olen matkalla. Koitin vakuuttaa, että osaan kyllä kotiin, vaikka silmäni eivät ihan kokonaan auki pysyneetkään..

Kipitin lähimpään tabaccheriaan, eli tupakkakauppaan, ostamaan bussilippua (kertalipun saa kyllä bussistakin tasarahalla, mutta halusin ostaa kerralla kuukausilipun). Valitettavasti juuri tässä tabaccheriassa ei kuitenkaan käynyt kortti, joten ystävällinen myyjä neuvoi jatkamaan matkaa lähimmälle automaatille. Sehän löytyi parin korttelin päästä myyjän osoittamasta suunnasta, mutta valitettavasti juuri tästä automaatista oli käteinen loppu. Muistelin muutaman korttelin päässä olevan toinen tabaccheria, johon suuntasin karavaanini seuraavaksi. Valitettavasti täältä olivat juuri ne bussiliput loppu, jota olin ostamassa. TRUE STORY. Tässä vaiheessa en ollut ihan varma, olisiko ollut sopivampaa itkeä vai nauraa, mutta päätin toivottaa itseni takaisin rakkaaseen saapasmaahan ja kävellä lähimmälle taksitolpalle kaikkine kapsäkkeineni. Saa kai niitä bussilippuja joskus myöhemminkin.

Tästä fiiliksestä kun muistaisi pitää kiinni aina elämän hektisimmilläkin hetkillä.