Itsenäisyyspäiväillallinen mummin reseptein
Juhlin itsenäisyyspäivää täällä kaukana valmistamalla illallisen itsenäisen, vahvan naisen ja parhaan roolimallin resepteillä. Toki mummin tekemänä kaalilaatikko ja pannukakku maistuu moninkertaisesti paremmalta (reseptinä rakkaus?), mutta omat versioni olivat onneksi erittäin syömäkelposia myöskin. Rakastan kutsua ihmisiä illalliselle, mutta rehellisyyden nimissä on pakko myöntää ettei keittiö ole ollenkaan mukavuusaluettani. Ja vieläpä, kun on tarkoituksena tehdä jotain tyypillistä suomalaista. Mun harvat bravuurit on hyvin ei-suomalaisia, ja varsinkin pannukakku on mun akilleen kantapää. Teoriassa sen pitäisi olla helpoin ikinä, mutta tänään, yrittäessäni viidettä kertaa ikinä, onnistuin aikaansaamaan jotain, jota kehtasi jopa syödä. Tapahtui siis aiemmin tänään: soitin whatsapp-puhelun äidille, joka pyysi extrasiskoani soittamaan mummille, ja siinä me sitten käytiin läpi kaalilaatikko-ohjetta for dummies (”ensin pilkot sen kaalin tosi pieneksi, ja laitat kattilaan ja vähän vettä ja päälle riisiä…” ”ai siis kuinka paljon vettä?” ”no sillein et ne just peittyy. ja sitten ruskistat jauhelihan…”) mummin kanssa kahden ihmisen välityksellä. Hankalahkoa ehkä, mutta suoraan mummille soittaminen olisi suuuuuuuper kallista mun italialaisella prepaidilla. Ja sitä paitsi aivan toimivaa, ja nyt äitikin ehkä innostuu kokeilemaan kaalilaatikon tekoa. (No, ehkä ei nyt sentään..)
Pohdin aiemmin, onko kaali välttämättä paras ajatus, koska se ei välttämättä oo ihan kaikkien mieleen. Tein kuitenkin viimeeksi illallista hostatessani lohta, ja toisaalta pitkään hautunut kaalilaatikko on mun mielestä parasta ikinä. Ja koska itsenäisyyspäivä, niin jotain suomalaista, ja koska suomalaista, niin jotain mistä mä tykkään eniten. Ja onneksi kuitenkin tälläkin kertaa oli olemassa plan B. Olisin kutsunut komean, mutta hän ehti kutsua minut. Hän hostasi perinteistä sunnuntai-illallistaan, ja kiitin kutsusta koko oman illallisseurueeni puolesta siltä varalta, että kohtaan ei-niin-ennennäkemättömän keittiökatastrofin ja seurueeni uhkaa jäädä nälkäiseksi. (Plan B olisi ollut käyttökelpoinen myös tilanteessa, jossa seurue olisi irvistellyt kaalille.) Mutta illallinen oli menestys! Kaikki poistuivat pöydästä samanlaisessa olotilassa kuin itse yleensä mummin luona: pyörtymisen rajamailla. Kaalilaatikko ja puolukkahillo. Parhautta. (Hehkutinko jo Ikean ruokaosastoa? Ehkä en. Puolukkahilloa ja korppuja ja piparitaikinaa ja korvapuusteja! Skandinaavionnellisuus! <3) Ja pannukakku? Liiska lättänä vailla mummin version hienoja kuplamuodostumia, mutta seurue ei onneksi osannut niitä kaivata. Suomen itsenäisyyttä juhlittiin täällä siis suomalaisista mauista ja kansainvälisestä seurasta nauttien. Pusuja kotimaahan! Vaikka rakastan matkustamista ja uusiin kulttuureihin tutustumista, olen ylpeä juuristani.
