”Mä tykkään susta”

Mun opiskelukaverit on aivan ihania! Nostan hattua ja lähetän paljon lentosuukkoja kaikille, koska ne oikeesti haluaa kommunikoida mun kanssa pienistä kielirajoitteista huolimatta. Mun italia on kuitenkin aika rajoittunutta, enkä pysty kuvailemaan asioita samoin kuten suomeksi tai englanniksi. Toisaalta melkein kaikkien englanti on sen verran perustasoa, että joudun hieman helpottamaan käyttämääni kieltä tullakseni ymmärretyksi. Silti olen käynyt pitkällisiä keskusteluja mm. euromaiden bruttokansantuotteen kehityksestä euron käyttöönoton jälkeen (erityisesti keskustelimme, kannattaako kehitystä tarkastella absoluuttisena vai toisiin euromaihin suhteutettuna) sekä eksoottisten hedelmien kuljetusprosessista kaukaisiin kohteisiin, kuten Suomeen.

Opiskelen siis italiaksi, kommunikoin paljolti englanniksi, kirjoitan suomeksi, ymmärrän muita vaihtareita espanjaksi ja puhunpa yhden ruotsalais-italialaisen tytön kanssa ruotsiakin. Koko kielivalikoimani on siis yhtäaikaisessa käytössä, ja jos aivot olisi lihas, olisi sen kielialueelle kehittymässä varsin kunniakkaan kokoinen haba. Suurimman hankaluuden aiheuttaa jokaisen kielen omanlainen logiikka, ja sotken varmasti kieliä ja rakenteita jo vallan sujuvasti. Mutta tarkoitushan on tulla ymmärretyksi, eikö?

Eilen mun uudet ystävät halusi oppia suomea. Opetin sanomaan ”Huomenta, miten menee?” ja ”Hyvin, kiitos!”. Seuraava lause, minkä he halusivat oppia, oli ”Mä tykkään susta”. Mäkin tykkään niistä.