Mennään bussilla – sittenkin!
Eilinen päivä alkoi bussilipun jonottamisella. Sen voi (naturalmente..) ostaa vain kuluvalle kuukaudelle, eli kuun ensimmäisen päivän aamuna siellä oli muutama muukin samalla asialla. Ihana vuokraemäntä oli korvaamaton apu ei-niin-palvelualtiin ja ei-yhtään-englanninkielentaitoisen virkailijan kohtaamisessa. Koska vuokraemäntäkään ei meinannut ottaa selvää virkailijan äksyilystä, ei tämä vaihtariparka olisi kyllä yksin pärjännyt mitenkään!
Seurava haaste oli bussin löytäminen. Onneksi samaa bussia sattui odottamaan Frederika, joka oli jo toista kertaa matkalla yliopistolle, ja osasi paitsi edellispäiväisen kokemuksen, myös yleisen kulttuurintuntemuksensa pohjalta olla suureksi avuksi. Yliopistolle menee keskustasta kahdenlaisia busseja. Tavallaan nopeita ja tavallaan ei-niin-nopeita. Jälkimmäisiä menee tavallaan kolmesti tunnissa, niitä nopeita tavallaan kolme aamussa, mikähän on oikeastaan juuri käänteisessä suhteessa niiden linjojen kiinnostavuuden kanssa.. Kymmenen minuuttia ilmoitetun lähtöajan jälkeen siitä nopeasta vaihtoehdosta ei näkynyt vielä jälkeäkään, ja olisin jo alkanut repiä pelihousujani ja alkanut hivuttautua siihen toiselle pysäkille päästäkseni edes saman aamun nimissä oikeaan suuntaan, ellei Frederika olisi seissyt paikallaan kuin tatti. Ja toden totta, vartin päästä mallia ”no stop” -bussi karautti laiturin viereen, ja täyttyi nopeammin kuin espressokuppi tyhjenee, ja siinäkään ei kauaa mene. Mutta hyvin pian opin, että aikataulut ovat täällä vain tapa somistaa bussipysäkkejä. Tavallaan.
Ja jotta saadaan leima tähänkin tarinaan, niin bussilippu, jonka voi ostaa vain kuluvalle kuukaudelle, on leimattava. Eli lippu, jossa lukee ostokuukauden päivämäärä, on varustettava ensimmäisen käyttökerran leimalla ollakseen voimassa. Koska voihan olla, että sitten kun vuosilukumittari kääntyy ympäri ja kulkee 2015 vuotta vielä eteenpäin, tulee kymmenes kuukausi, ja joku tismalleen saman niminen käyttäisi paikallisbussiyhtiötä häikäilemättömästi hyväkseen ja matkustaisi ehkä jo tomuksi muuttuneella pahvilappusella menemään. Vai hä?