Perillä!

Täällä ollaan!

Eilen raahasin avuliaan kv-tuutorin avustuksella valtaisan matkalaukkuni (ylipainomaksu ei harmittanut ihan niin paljon, kun sain lennot odotettua edullisemmin) uuteen osoitteeseeni. Kadukulmassa oikeaa taloa tähystellessä mun kämppikset sattui kävelemään vastaan, ja ensimmäiset poskipusut vaihdettiin keskellä risteystä. Kämppisten kiiruhtaessa luennolle tapasin vuokraemännän ja pääsin asettumaan aloilleni. Parin viikon lomareissu ennen tänne saapumista tarkoitti mantereidenvälistä lentoa saapasmaahan ja asianmukaista jet lagia, joten eilinen reviirintutkimusmatkani rajoittui lähinnä ruokakauppaan ja takaisin. Meren näin jo, sieltä se talojen välistä pilkottaa!

Ystävällinen vuokraemäntä lainasi vuodevaatteita ja pyyhkeitä kunnes ehdin ostoksille. Yöllä italialaisen peittovirityksen ja villahuivin alla värjötellessäni muistin erittäin elävästi erään helmikuisen Rooman matkan, jolta matkamuistona oli kasa sukkahousuja ja villapaitoja. Kuulin huhua, että kaupungin laitamilla on Ikea, joten suuntaan varmaan viimeistään viikonloppuna skandinaavinenäni kohti lihapullapatojen tuoksua ja kasaan ostoskärryyn untuvapeittoja ja vilttejä. Luotan kuitenkin myös siihen, että lämmitys kytketään päälle ennen oikeasti kylmiä ilmoja..

Pääsin tänään tutustumaan italialaiseen byrokratiaan, kun hain paikallisen veronumeron. Virasto on auki vain aamupäivisin, ja ruususenunilta herättyäni otin varsin vauhdikkaan lähdön kohti keskustaa. Osoite oli ilmaistu italialaisittain, joten tiesin lähinnä, minkä aukion reunoilla sen pitäisi sijaita. Avuliaiden ohikulkijoiden opastuksella löysin oikeaan paikkaan jopa kaksi minuuttia ennen sulkemisaikaa! Käynti oli varmasti jokaisen vauhdikkaan askeleen arvoinen, sillä sain käteeni A4:sen, johon oli läiskitty ainakin seitsemän leimaa, joista valtaosa päällekkäin. Paperi on kuulemma erittäin oleellinen puhelinliittymää avatessa tai vuokrasopimusta vahvistettaessa.

Nyt käyn herättämässä kämppiksen päikkäreiltään ja kokkaillaan jotain kivaa päivällistä. Jee!